18/10/2026
Johtajuudessa on puoli, josta puhutaan harvemmin ääneen.
Ihmisten johtajana on pakko tehdä päätöksiä, jotka eivät mitenkään voi miellyttää kaikkia.
Kirjoitin Radikaali unelma -kirjaani, että johtajan osa on joskus kuin veitsellä halki leikatun hedelmän osa. Pinta on kaunis ja moitteeton. Sisällä kulkee kova kivi.
Siihen kiveen kertyy vaikeita henkilöstötilanteita, piinaavan pitkiä prosesseja ja luottamuksella kerrottuja asioita. Radikaalissa muutoksessa voi ilmetä myös suoranaista vihaa, joka kohdistuu johtajaan.
Yksi raskaimmista asioista on se, mistä johtaja ei voi puhua.
Yksityisyydensuoja on tärkeä ja oikea asia. Sen vuoksi yhteisön ilmiöt voivat kuitenkin jäädä vaille laajempaa sanallistamista. Johtaja itse tietää, mitä kaikkea tilanteen ratkaisemiseksi on jo tehty: puheeksiotot, kolmikannat, työsuojelu, juristit. Muut näkevät vain osan. Siitä syntyy arvoristiriita: haluaisit kertoa rehellisesti, m***a et voi.
Muutoksen keskellä olevaa johtajaa on helppo arvioida sivusta. Kokonaiskuvaa ei näe kukaan muu, eikä johtaja voi oikaista.
Moni johtaja kantaa samankaltaista asioita ja ajattelee olevansa enemmän yksin kuin onkaan.
Mitä itse opin:
– Viha muutoksen keskellä on harvoin henkilökohtaista. Sen takana on usein pelko menettää jotain tärkeää.
– Kun ei voi kertoa yksityiskohtia, voi silti kertoa suunnan, arvot ja sen, mikä ei muutu.
– Johtajan työhön kuuluu yksinäisyyttä, m***a taakkaa ei tarvitse kantaa yksin. Minua kannattelivat työnohjaus, työpsykologit ja luotetut ihmiset.
– On tärkeää olla myötätuntoinen myös itseään kohtaan.
Ihmisjohtaja ei ole robotti, eikä hän ole teflonia. Joskus johtajuus sattuu. Onneksi ratkaisut löytyvät aina yhdessä, omien luottoihmisten kanssa.
Radikaali tulee sanasta radix – juuri. Juuret kannattelevat, kun pinta on kovilla.
Kenen kanssa sinä jaat johtajuuden raskaimmat hetket?
Kuva: Jonatan Jaatinen
