Valmentajasi Marko Vähäkangas

Tällaiset pullistelukuvat aina ärsyttävät tietynlaisia ihmisiä, joilla on sitten pakottava tarve tulla kommentoimaan. M***a on tähän ihan aito syy, minäpä kerron.

Jos olet aiempia postauksiani nähnyt, tiedät jo, että sain tuossa vajaa kuukausi sitten pari aivoinfarktia ja lääkäri määräsi kuukaudeksi nostelukieltoon. Ja koska vain "raskas nostaminen" kiellettiin, olen käynyt kuukauden aikana kahdesti salilla superkevyesti, ihan vain liikuttamassa niveliä, etten tyystin jumita. Muutoin arjessa kävelen töihin istumaan, en sen kummempaa.

Olenko kuukaudessa hukannut kaikki edellisvuosien treenihyödyt ja muuttunut elottomaksi makkaraksi?

No en. Kävin puntarilla. Paino oli laskenut kilon, näytän ihan samalta kuin ennenkin (näillä vuosilla senkin eteen joutuu yleensä tekemään töitä) ja mitä nyt eilenkin kokeilin, niin liikkuvuus on ennallaan ja uskoisin, etteivät voimatasotkaan ole heilahtaneet.

Tämä ei toki kauheasti yllätä, koska tutkimusdataakin on aiheesta kertynyt ihan mukavasti. Kuukauden, jopa parinkin tauko on mahdollista selvittää ilman takapakkia, kunhan syö riittävästi, ettei kannibalisoi lihaksiaan energiantuottoon. Täysin makaamalla toki kuihtuu ruumis ja mieli, m***a normaalia semiaktiivista elämää viettämällä selviää ilman vaurioita kesälomareissuista, poikkeuksellisen kiireisestä arjesta tai jostain pakottavasta terveyssyystä johtuvasta liikuntatauosta.

Tämän tarkoituksena ei nyt ole kannustaa pelkkiin taukoihin, vaan osoittaa, että turha stressata. Terveenä ehtii sitten reuhtomaan.

Hyvää viikonloppua! Näin sairaslomalaiselle voisi hyvin olla vaikka tiistai, ei pysy viikonpäivissä enää kärryillä. Liikuntatauko on ottanut luonnon päälle, m***a kynän käyttöä eivät kieltäneet, niin olenpahan sitten piirrellyt joutessani. Eniveis, tulin tänne kirjoittelemaan kesästä, kun lupailivat, että vapulta taas lämpenee.

Kesällä perinteisesti suomalainen vähentää tuota sisäliikuntaa, kuten salitreeniä. Annankin tässä vinkkejä, miten kesäkuukausista selviää niin, että syksyllä voi jatkaa siitä mihin jäi, eikä tarvitse "aloittaa taas alusta".

Ensinnäkin voimatasojen ylläpitoon riittää todella harvoin toistuva treeni. Tutkijoiden nykynäkemyksillä voimatasot säilyvät jopa kuusi viikkoa, m***a hyvä kompromissi on treenata vähintään kahden viikon välein, niin ei tarvitse kokonaan hylätä tapojaan. Voimatasoja arvokkaampaa kun on se, että säännöllisesti raahaat itsesi treenille.

Se yksi kerta parin viikon välein kannattaa olla mahdollisimman kokonaisvaltainen. 1-2 sarjaa per liike riittää, jos olet sellainen, että saat itsestäsi kunnolla tehoja irti. Taukoilu tosin voi haitata kokeneenkin hermotusta ja päänuppia, joten 2-3 sarjaa vetämättä ihan finaaliin lienee viisaan valinta.

Liike per lihasryhmä on ihan riittävä. Sinänsä ihan se ja sama mitä liikkeitä valitsee, optimaalisuudesta on turha välittää, koska joka tapauksessa parin viikon välein treenaaminen on kaukana optimista. Kunhan teet jotain.

Lihasmassastaan huolehtivan tilanne on raskaampi. Treenikertoja täytyy olla tiheämpään, sillä elimistö pyrkii pääsemään eroon ylimääräisestä energiaa syövästä lihasmassasta. Kerta viikkoon riittää, ja ruokavaliossa kannattaa tauollakin huolehtia riittävästä ravinnosta. Miinuskaloreilla ja treenaamatta lihasmassa kärsii ensimmäisenä.

Jos siis kuulut niihin, joilla kesä on toukokuusta elokuun loppuun, se tekee neljä kuukautta. Voimatasoja ylläpitävälle 8 treeniä ja lihaksistaan nauttivalle 16 treeniä. Joku ylijumpannut saattaa itse asiassa kehittyä tälläkin määrällä, kun keho saa viimein levätä ja voimistua.

Semmoista tällä kertaa. Minä käyn huomenna salilla tekemässä kehonhuoltoa, raskasta nostelua vältellään vielä muutama viikko. Ja kun näissä aina pitää olla joku kuva, niin siinä on nyt joku kuva. 😅

Kuinka moni seuraa päivittäin askelmääriä? Yleinen suositus 8000 askeltahan on tuulesta temmattu, eikä perustu mihinkään. Jäänyt vain elämään ja sitä kautta suosituksiin. Itse mittaan puhelimella, sillä se on aina mukana kun poistun kotoa. Käyttämäni sovellus olikin ihmeissään sairaalajakson aikana, kun määrät notkahtivat. Yritin liikkua sen mitä kykenin ja sain luvan. Tänään pääsin normaaliin ja ylikin, kun tuli käveltyä parit kauppareissut ja esikoisen kanssa heitettiin äsken pikku lenkki.

Jos mittaat, niin millä (puhelin, kello, päässä laskien) ja onko jotain tavoitteita?

Jatkoa edelliseen postaukseeni. Jos vielä viikko sitten lääkekaapista löytyi lähinnä päiväyksen ohittanutta Ibumaxia, niin nyt on tämmöinen torni. Kolme tabua aamulla ja kaksi illalla. Ylimmäisenä olevaa verenpainelääkitystä en välttämättä tarvitse, seuraillaan ensin mihin paineet asettuvat. Ja on muuten kalliimpaa lystiä kuin salikortti!

Ja nyt kun kokeiltu on, muutan mielipiteeni, että treenaamalla ja painonhallinnalla voisi väistää näitä perisuomalaisia kansantauteja. Ehkä viivästyttää kuitenkin vähäsen. Ja ainahan sitä voisi elää kuin munkki (ei sellainen todellinen munkki, joka kiskoo bisseä alppiluostarissa, vaan sellainen fantasiamunkki), eikä ikinä hairahtuisi siltä polulta, mikä milloinkin katsotaan terveelliseksi. Mieluummin pohdin m***ako kertaa pizzataikina kannattaa kohottaa ennen paistamista. 😆

Elämässä on kyse kaiken tasapainottamisesta. Tänä aamuna tasapainotin nuo pilleripurkit ja mittasin verenpaineeksi 135/82.

Ajattelin käydä täällä muistuttamassa, että kannattaa joskus uskoa lääkäreitä.

Minulla on ollut aina korkea kolesteroli (sukuvika, kuten monilla suomalaisilla). Ja tietysti verenpaineet korkealla myös. Olen vältellyt lääkitystä, koska tunnen statiinien haittavaikutuksia vähän liikaakin.

No, kirjoitan tätä OYSin B-talon kahdeksannessa kerroksessa, tätä ennen olen viettänyt muutamia öitä tehotarkkailussa perjantaista alkaen. Pari pikkuaivoinfarktia koettu ja jos tuota nyt alkaisi kiltisti popsimaan pillereitä jatkossa.

Ei ole auttanut, että käyn salilla m***a kertaa viikossa, kävelen kilometritolkulla joka päivä, syön terveellisesti enkä käytä alkoholia. Näytän ulospäin mielestäni oikeinkin hyväkuntoiselta, m***a silti sain veritulpan tukkimaan suoneni.

Kiitokset OYSin osaaville neurologeille ja hoitajille hyvästä hoidosta. Ja kiitos rakkaalle vaimolleni Jasmin Vähäkangas, kun kiikutit minulle riittämiin viihdykettä ja purtavaa, että olen malttanut pysyä paikallani, kun sitä vaadittiin. Pian kotona, sitten lähdetään korjaamaan tilannetta ja mennään eteenpäin.

Vessaselfiessä kaulallani roikkuu mittari, joka piirtää kuulemma oikein kaunista sinusrytmiä.

Niin ja kunnon perinteikkäänä miesoletettuna en tietenkään ollut menossa kohtaukseni jälkeenkään mihinkään, vaan viisas vaimoni soitti ambulanssin ja pakotti hoitoon. Käytännössä pelasti henkeni, sillä seuraavasta tällistä tuskin olisin enää selvinnyt.

Laitetaanpa pieni vaalimainos tätäkin kautta. Jos satut olemaan Arinan jäsen ja haluat edustajistoon ihmisen ajamaan lapsiperheiden asiaa, niin otahan harkintaan 119. Olen nimittäin itse ollut eri osuuskunnan jäsen, enkä pääse äänestämään itse, niin nyt tarttisin sijaisen. Jos siis kehtaat antaa äänesi ehdokkaalle Jasmin Vähäkangas niin olen kiitollinen. 😁

Menin hirveällä vaivalla kuntosalille, laskeuduin kellarikerroksen pukuhuoneeseen ja otin pullisteluselfien. Matka kesti kaikkineen yli kaksi tuntia, kun piti kävellä salille, tervehtiä salitoverit, jutellakin joillekin, tehdä kuusitoista eri liikettä laitteilla ja ilman — sitten vasta pääsi ottamaan tuon kuvan. Tarinalla on opetus:

Somessa nähdään yleensä pitkällisen työn tulos, sekin edullisessa valaistuksessa ja kuva on otettu tietyssä kulmassa heti treenin jälkeen, kun lihakset ovat täynnä verta. Omasta kuvastani ne hyvät valot puuttuvat.

Sitten vasta-alkaja tai satunnainen harrastelija näkee näitä kuvia mahdollisesti kymmenittäin päivän aikana. Ja lannistuu. Miksi minä en näytä tuolta? Enkä edelleenkään viittaa omaan kuvaani. Tai tapahtuu päinvastoin: hirveä innostus. Dieetti päälle, 4-6 treeniä viikkoon. Ja pari vuotta myöhemmin näytetään vaikka tuolta kuin minä kuvassani. Ja petytään, kun AINA joku toinen näyttää paremmalta.

Aina on joku viisaampi, kauniimpi, nopeampi ja lihaksikkaampi. Siksi olisi kaikkein armollisinta omalle pääkopalle tykätä siitä mitä peilistä näkyy, tai ylipäänsä tykätä siitä mitä tekee, ei siitä miltä tekeminen ehkä hetkellisesti saa sinut näyttämään.

Minä oon aloittanut käymään salilla 36 vuotta sitten. Olen näyttänyt käytännössä tältä samalta viimeiset kaksikymmentä vuotta, muutamaa notkahdusta lukuunottamatta. Miksi sitten treenaan, jos vain poljen paikallaan? Koska tykkään siitä. Vähän niin kuin pyöräilijä tykkää pyöräillä, vaikka ei koskaan voittaisi Ranskan ympäriajoa. Ja jotkut tykkäävät hiihtää.

Älä tee silti pelkästään mitä haluat, se johtaa laiskotteluun. Tervettä on asettaa itselleen johtoajatuksia, raameja ja tavoitteita. Ne tekevät kivastakin vielä kivempaa. Älä silti tuhlaa aikaasi laatimalla tavoitteita, jotka pohjaavat jonkun toisen saavutuksiin. Se on tie pettymykseen.

Hellou. Olen aktivoinut Instagramissa julkisen LUOMUPT tilini, tai siis aloittanut sen alusta ja puhtaalta pöydältä. Käyhän ottamassa seurantaan. Jaan siellä hövelisti kaikkea mahdollista tietoa ihan ilimatteeksi ja ilman kaupallisia kytköksiä. Tulee löytymään treeniohjelmia ja liikeopastuksia jne. Asiaa ja vierestä. Tässä suora linkki:
https://www.instagram.com/luomupt?igsh=MWZyeXptNGlhMmJqaA==