VoimavaraPuu - Tuula-Maria Mattila

Olen pohtinut tänään elämän kiertokulkua. Kesä on ohi, virallinen syksy on alkanut, puiden ja pensaiden lehdet saavat pian väriloistonsa. Itse toivoisin kesän vielä hellivän hipiää, m***a..

Elämä ei kysy sitä, mitä ja milloin minä haluan, vaan elämä tapahtuu. Näin käy monesti onnellisten asioiden kanssa, m***a on täysin luonnollista, että elämän suuretkin tragediat tulevat silloin, kun ne vähiten itselle sopivat.

Näin me yleensä varsinkin kriisien keskellä ajattelemme "miksi juuri nyt". M***a tämä onkin se Suuri kysymys, jonka äärelle meidän kuuluisikin pysähtyä.
🧡 Mitä tämä tarkoittaa minulle?
🧡 Mitä minun kuuluu oppia tästä hetkestä/ tapahtumasta?
🧡 Mitkä ovat voimavarani, resilienssini, tästä selviämiseen ja eteenpäin?
🧡 Miten voin hyödyntää oppimaani?

Jokainen meistä kohtaa itselleen kuuluvia elämän takapakkeja, pienempiä kriisejä tai suurempia traumaattisia tragedioita. Luottamus siihen, että ennemmin tai myöhemmin saamme ne "siivet", joilla jaksamme taas lentää, kohdata uusia kokemuksia, ihmisiä ja ehkäpä uusia takapakkeja. Meidän ei tarvitse selvitä yksin. Aina löytyy joku ihminen tai taho, joka voi kulkea vaikka pienen hetken rinnalla, ja kysyy: "Miten oikeasti voit?"

Pieni ele, pieni katse, ehkä halaus - kaikki voivat olla elämän kriisin keskellä arvokkaita ja jättää jälkeensä toivon siemenen, vaikka itse antajana emme sitä pidä suurena asiana.

Näinä aikoina on paljon ympärillämme ihmisiä, joilla ei ole asiat hyvin. Vaikeuksia voi olla taloudellisesti, surua läheisen kuolemasta tai huolta kanssakulkijan pärjäämisestä tai kaikkia näitä yhtäaikaa. Jokaisen meistä olisi hyvä muistaa, että se voi olla vaikka vain yksi puhelu, joka romahduttaa vahvankin ihmisen. Olkaamme siis ystävällisiä toisillemme, koskaan et voi olla varma, oletko Sinä hän, joka seuraavaksi tarvitset jonkun tukea.

Elokuun tarinahetki

Olipa kerran suuri ja vehreä kotoisa metsä, jossa asui pieni ja utelias Siili. Siili rakasti rapisevia syksyn lehtiä, pehmeää sammalta ja makeita mustikoita. Eräänä päivänä metsän rauha kuitenkin rikkoutui. Muutamat muut metsän eläimet alkoivat pilkata ja kiusata pientä Siiliä. Ne tönivät sitä, nauroivat sen töpöhännälle ja jättivät sen yksin leikkien ulkopuolelle. Sydän pelosta jyskyttäen Siili lähti juoksemaan pakoon. Se juoksi niin lujaa kuin sen pienet jalat kantoivat, syvemmälle ja syvemmälle metsään, kunnes kiusaajien äänet lopulta vaimenivat.

Kun Siili pysähtyi hengähtämään, se huomasi olevansa aivan eksyksissä omassa, tutussa metsässään. Kaikki näytti vieraalta, synkältä ja pelottavalta.Metsän äänet saivat Siilin vapisemaan. Se ei enää uskaltanut tulla esille piilostaan. Pieneksi, tiukaksi palloksi kääriytyen se nosti kaikki piikkinsä pystyyn suojakseen. Siili päätti, ettei se koskaan enää luottaisi kehenkään, eikä kukaan pääsisi lähelle satuttamaan sitä. Se vain kyhjötti paikallaan, piikit pystyssä, täynnä pelkoa ja puolustustahtoa.

Samaan aikaan metsän muissa eläimissä heräsi huoli. Kiusaaminen ja Siilin katoaminen olivat myrkyttäneet koko metsäyhteisön ilmapiirin. Kaikkia jännitti, kukaan ei enää leikkinyt yhdessä, ja ilmassa oli jatkuvaa riitelyä. Koko metsä voi huonosti.

Paikalle kutsuttiin viisas Työyhteisösovittelija. Sovittelija oli kokenut ja rauhallinen Karhu, joka ei syyttänyt ketään, vaan halusi kuunnella kaikkia. Karhu asteli rauhallisesti Siilin piilon luo ja istuutui turvallisen välimatkan päähän. Karhu ei yrittänyt pakottaa Siiliä ulos kolostaan, vaan alkoi puhua pehmeällä, kunnioittavalla äänellä. Karhu kertoi Siilille, että se oli turvassa ja että sen tunteet olivat tärkeitä. Sitten Karhu kutsui myös muut metsän eläimet, mukaan lukien kiusaajat, piirin muotoon keskustelemaan. Sovittelija-Karhun johdolla jokainen sai kertoa miltä tilanne tuntui. Kiusaajat ymmärsivät vihdoin, miten syvästi heidän sanansa olivat satuttaneet, ja he tunsivat aitoa katumusta.

Kun Siili kuuli muiden eläinten rehelliset puheenvuorot ja anteeksipyynnöt, sen sydän alkoi sulaa. Pikkuhiljaa, millimetri millimetriltä, Siili laski piikkinsä alas. Se uskalsi jälleen avata silmänsä ja astua ulos suojastaan.

Työyhteisösovittelijan avulla metsään luotiin uudet, yhteiset säännöt siitä, miten toisia kohdellaan: ketään ei jätetä yksin ja kaikilla on oikeus olla turvassa. Tämän avoimen keskustelun ja sovinnon jälkeen koko metsäyhteisö voi paljon paremmin, ja pieni Siili sai taas tuntea olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi omassa metsässään.



🧡 Aivan kuten tarinan Siilille kävi, on työyhteisössä paljon erilaista puhetta. Toiset puheet ovat tarkoitushakuista kiusaamista ja syrjimistä mistä milloinkin syystä. Joskus puheet voivat satuttaa, vaikka ne olisivat tarkoitettu hyväntuulisiksi humoristisiksi keventäjiksi arjen keskellä. Yhteisesti sovittu tapa keskustella lisää yhteistä ymmärrystä, millainen puhe on sallittua ja mikä ei. Aivan kuten tarinam Siili, voi joku herkempi kokea työyhteisön kiusaavan, vaikka muiden mielestä kyse on vain huumorista.

🧡 Parhaimmillaan työyhteisösovittelu onkin yhdessä oppimista ja yhteisen työ- ja toimintakulttuurin luomista.

Kuva: pixapay
Tarinassa käytetty apuna tekoälyä

Mitä on ?

Työnohjaus on:
🧡 Työhön ja työyhteisöön sekä toimintaympäristöön liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua ja jäsentämistä.
🧡 Työn organisointiin, toimintatapoihin ja johtamiseen liittyvien kysymysten tarkastelua ja ymmärryksen lisäämistä.
🧡 Vuorovaikutuksen ja sen myötä hyvinvoinnin lisäämistä ja kehittämistä.
🧡 Ammatti-identiteetin vahvistamista.
🧡 Voidaan sisällyttää esim. osana muutosjohtamisen prosessia.
🧡 Sopii yksittäiselle työntekijälle, tiimille tai koko työyhteisölle.
🧡 Toteutetaan yleensä 1-2 h kerrallaan joko kertaluontoisena tai 5-10 kerran jaksona. Myös jatkuva työnohjaus on mahdollista esim. johtamisen tukena.

🧡 Ole rohkeasti yhteydessä, niin räätälöidään palvelu sinun tarpeisiisi. Ohjeelliset hinnat alv 0%, kysy tarjousta.

* Yksilötyönohjaus 95€ / 60 min
* Johtotason yksilötyönohjaus 120€ / 60 min
* Työpariohjaus 110€ / 60 min
* Ryhmätyönohjaus (max. 10 henkeä) 360 € / 120 min
* Muut ryhmät tarjouksen mukaan
* Kysy tarjousta myös kävelyohjauksesta (1henkilö)

🧡 Heinäkuun tarinahetki 🧡

Olipa kerran pieni työyhteisön tiimi, joka asui kiireisessä metsässä. Siellä työskentelivät ketterä orava Nipsu, huolellinen siili Pipsa ja tarkkasilmäinen pöllö Viima. Heidän esihenkilönään toimi hyväntahtoinen, m***a hieman etäinen karhuherra Karhuvaari.

Metsässä riitti tekemistä, ja jokainen teki ahkerasti töitä. Silti jokin oli vinossa. Nipsu kokosi käpyraportteja, koska niin oli tehty ennenkin. Pipsa taas oli varma, että raportit kuuluivat hänelle, sillä hän oli kerran kuullut Karhuvaarin mainitsevan asiasta kiireisessä hetkessä. Viima puolestaan tarkisti molempien työt ja teki varmuuden vuoksi vielä oman versionsa, — “ettei mikään vain jäisi huomaamatta”.
Niinpä samat kävyt tulivat lasketuiksi kolmeen kertaan, ja silti kaikki olivat epävarmoja, oliko työ varmasti oikein tehty.

Karhuvaari katseli tilannetta hieman hämmentyneenä. Hänen mielestään metsän tiimin piti toimia itsenäisesti, jokaisen kantaen vastuunsa. M***a Nipsu, Pipsa ja Viima eivät tienneet, missä heidän vastuunsa alkoivat ja mihin ne päättyivät. He yrittivät puhua asiasta keskenään, m***a jokaisella oli oma käsityksensä, eikä yhteistä polkua löytynyt. Metsään alkoikin pikkuhiljaa ja huomaamatta hiipiä turhautumisen tuuli.

Eräänä aamuna Pipsa-siili nosti pienen tassunsa ylös ja sanoi:
“Entä jos pyytäisimme apua Metsän Viisaalta Kettuneuvojalta?”
Toiset katsoivat hämmentyneenä toisiaan. Ajatus tuntui ensin kummalliselta, m***a myös tavallaan helpottavalta. Ehkä joku ulkopuolinen näkisikin sen, mitä he itse eivät nähneet tai uskaltaneet muuttaa.

Pohdinnan jälkeen kaikki päättivät yhdessä kutsua Kettuneuvojan paikalle. Hän saapui metsään, jossa kaikki jo häntä odottivat paikalla. Kettuneuvoja ei tuonut mukanaan valmiita vastauksia, vaan esitti sitävastoin jänniä kysymyksiä, jotka saivat eläimet pysähtymään ja pohtimaan:
🧡 “Mitä tarkoittaa vastuu teidän metsässänne?”
🧡 “Kuka aloittaa työn, ja kuka päättää, milloin se on valmis?”
🧡 “Mistä tiedätte, että voitte luottaa toistenne tekemiseen?”

Aluksi tiimin jäsenet raapivat maata ja miettivät. M***a vähitellen he alkoivat kertoa, miten kukin oli toiminut, ja mitä oli olettanut muiden tekevän.

Kettuneuvojan avulla he alkoivat miettiä parempaa toimintatapaa ja piirsivät metsän poluille näkymättömät toimintarajat näkyviksi. He sopivat, kuka kerää kävyt, kuka lajittelee ne ja kuka lopuksi tarkistaa työn, eikä näin enää tarvinnut kaikkien tehdä kaikkea.

Lopulta Nipsu oppi luottamaan siihen, että Pipsa hoitaa oman osuutensa. Pipsa huomasi, ettei hänen tarvitse varmistaa kaikkea yksin. Ja Viima sai käyttää tarkkuuttaan oikeissa kohdissa, ei kaikkialla yhtä aikaa. Aikaa jäi muuhunkin tekemiseen.
Myös Karhuvaari oivalsi jotakin tärkeää:
🧡 Hyvä johtaminen ei ole vain vapautta, vaan myös selkeyttä sekä kaikkien tehtävistä kuin myös rooleista isommassa kuvassa.

Uusien toimintatapojen ja hyvien keskusteluiden ja yhdessä oivaltamisen myötä metsän työ sujui nyt paljon kevyemmin. Käpyjä ei enää laskettu kolmesti, vaan kerran. Kaikki tiesivät miten toimia, turhautuminen työhön oli poissa ja yhdessä tekemisen ilo palautui metsän tiimiin. Kettuneuvoja poistui paikalta, häntä ei enää tarvittu - tässä metsän työyhteisössä.

Amurin työläismuseokorttelin pienessä pönttöuunikammarissa oli tällainen taulu. Teksti rohkaisee 1920-l pula-ajassa yhteiskeittiöineen ja kuuden hengen makuupaikkoineen vajaan 10 neliön kammareissa. Huolta pidettiin muista ja katto pään päälle annettiin kaupunkiin muuttaneille. Taulun ohje on osuva myös tähän hetkeen.

Pidetään huolta toisistamme, ja ollaan kiitollisia siitä, mitä olemme saaneet.
Hyvää juhannuksen aikaa 🧡

"Väkivalta ei ole vain lyömistä." Monet konfliktit syntyvät väärinymmärryksestä, erilaisista tavoista kommunikoida. Kaikkea ei pidä hyväksyä, m***a kieli keskellä suuta ei voi elää. Yhteinen ymmärrys työyhteisön kommunikoinnin tavasta auttaa. Työ-/toimintakulttuurin taakse ei voi mennä silloin, kun tahallisesti loukataan, kiusataan, jätetään huomioimatta tai joku saa sanoa mitä sylki suuhun tuo.

Väärinkäsityksiä pitää purkaa ja niistä voidaan yhdessä oppia.

Hiljaista väkivaltaa työnohjauksessa? - Suomen työnohjaajat | Suomen työnohjaajat ry STOry Väkivallan ilmenemismuotoja, esimerkiksi ohittamista, vähättelevää vitsailua tai syrjimistä, ei aina tunnisteta työelämässä. Miten nostaa tulenarka teema keskusteluun? ”Työnohjaajan rooli tässä voi olla näkyväksi tekeminen ilman syyllistämistä. Systeemisyys auttaa keventämään t...

Minulla oli ilo ja kunnia olla jakamassa hyvää mieltä maailman mielenterveyspäivänä 10.10.2025 Nokia Areenalla SM-liigan Ilveksen kotiottelussa.

Ilves, Mieli ry ja Kriisikeskus Osviitta pistivät hynttyyt yhteen hyvän asian edistämiseksi.


💚

Tiedoksi, että lopetan nettisivujeni käytön lokakuun aikana. Samalla sähköpostin osoite muuttuu, ja uusi osoite on jo voimassa [email protected]

Yritykseni pysyy edelleen olemassa keikkaluontoisena. Ole siis rohkeasti yhteydessä, niin keskustellaan miten voin olla sinulle tai työyhteisöllesi / organisaatiollesi avuksi.

Voimaannuttavaa syksyä 🍂🧡🍂

Tervetuloa päivitetylle Facebook -sivulleni ja myös www.voimavarapuu.fi sivustolle.

Uusia palveluitani ovat:
* Työnohjaus kävelyohjauksena luonnon läheisyydessä Tampereen ja lähikuntien alueella
- hyvinvointia kokonaisvaltaisesti
* Jännittäjäryhmien ohjaus, joka voidaan räätälöidä myös yksilöohjauksena
- apua erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, esiintymiseen ja haastatteluihin

VoimavaraPuu – Voimavaroja – Valmennusta – Vuorovaikutusta Valmennusta – Voimavaroja – Vuorovaikutusta Tervetuloa VoimavaraPuun sivuille. Täältä löydät palveluni ja esittelytekstini. Haluan olla avuksesi, kun haluat mm.: * lisätä voimavarojasi työhön itsellesi tai tiimillesi* kaipaat valmennusta ja tavoittellista kehittymistä vaikkapa muutosti...