Rakentava Yhteys

Niin se käy huomaamatta, puhelin on taas kädessä ja taas ja taas📱 Muka pakko heti selvittää asia x ja sitten y. Ja sitten hups, on tullut selailtua tämänkin sovelluksen feediä huomaamatta vartin (huomaan koska asettamani aikaraja umpeutuu) 🫣

Miten ne tavalliset hetket tulee usein huomaamatta ja varkain elettyä vajaalla läsnöololla ja prosentilla, koska ”mä vaan äkkiä tarkistan” tai ”mikä se yks ohje siihen yhteen juttuun kerran oli, mä äkkii katon”.

Nyt kun koko perheellä alkaa huomenna virallisesti kesäloma, laitan tämän sovelluksen myös lomalle. Elokuussa tavataan🌻

Tää on mun yksi askel puhelimellä käyttämäni ajan vähentämiseen, että olis taas enemmän normi:

🧠miettiä asioita kaikessa rauhassa eikä heti googlettaa tai kysyä tekoälyltä.
🛑Pysähtyä ja viipyillä hetkissä ilman et olis kiire ikuistaa tilannetta

Jos yhtään tuntuu pistoa sisimmässä tai vastaavasti innostaa, niin kutsun sut mukaan kokeileen ja ottaan just sulle ratkaisevimmat 👣

Aika usein kuulen, että vanhemmat kysyy lapselta asioita, jotka eivä oikeastaan ole lapsen päätettävissä. Tässä tapauksessa oikea vastaus on jo lukittu, ja jos lapsi vastaa väärin, seuraa usein pettymystä ja turhautumista.

Itselleni tulee mieleen ainakin seuraavat arjessa usein toistuvat kysymykset: ”Lähdettäiskö?” ”Tulisitteko syömään?”

Myös avun pyytämisessä esim. kotitöissä olen itse mennyt usein ojasta allikkoon kysymällä ”haluaisitko tyhjentää tiskikoneen?” Etenkin lasten kasvaessa, ei he aina halua🤪

Mun tavoite vanhemmuudessa ei ole saada lapsia aina tykkäämään siitä, mitä he tekee. Mun tavoite on auttaa heitä näkeen niitä seurauksia joita sillä tekemisellä -ja tekemättä jättämisellä on heille itselle ja ihmisille heidän ympärillä.
Tässä on 🔑 siihen, et he oppii johtamaan itseään tekemään myös sellaisia asiota, joita ei huvita tehdä, m***a jotka on tärkeitä🌱

Ps. näitä seurauksia opettamaan koostamani vanhemmuuden työkalu 🧭 on parhaillaan muotoutumassa verkkokurssiksi. Lisätietoja tulossa🌱

Mun ei tarvitse pelastaa mun lasta itkulta, pettymykseltä, surulta tai miltään muultakaan tunteelta. Lapsen tunnetaitoja, itsetuntemusta ja meidän suhteen syvenemistä tukeva tavoite ei useinkaan ole saada itku loppumaan mahdollisimman nopeasti.

Yhteyttä vahvistava tavoite voisi olla: miten mä voisin auttaa mun lasta ymmärtämään kokemustaan ja tätä kautta itseään paremmin -ja samalla kannatella sitä, mikä kipeästi kaipaa kannattelua 🌱

”Anteeksi, m***a…” on virke, joka omassa käytössäni loppui aina vastuun kaatamiseen lapsen päälle -ainakin osittain. Sanaa ”m***a” kun usein seurasi jokin perustelu tai lieventävä asianhaara, miksi itse olin ylipäätään sellaisessa tilanteessa, että pitäisi pyytää anteeksi.

Totta kuitenkin on, että vastuu esim. lapselle huutamisesta (vaikka hän ”tahallaan ärsytti”) on aina huutajalla itsellään. Lapsen käytökseen palaaminen on puuttuminen on toinen, ja hyvin tarpeellinen asia tottakai🌱

Tämä on aihe, josta olen käynyt lukuisia keskusteluja. Niin monesta suunnasta vanhempia neuvotaan nimeämään lapsen tunne ”sua kiukuttaa, koska sulla on nälkä” ”oot vihainen, kun veli otti sun lelun”. Joskus tämän kaltainen suora eteneminen ei palvele tarkoitettua tarkoitusta.

Vaikka sanoitus osuisi täysin oikeaan, voi etenkin vahvatahtoisen lapsen olla vaikea ottaa sitä vastaan ”ylhäältä päin kerrottuna”. 🛑

Toisaalta yhteisen ymmärryksen rakentamiseen pyrkivä keskustelun avaaminen (ja sen jatkaminen akuutin tilanteen jälkeen!) valjastaa lapsen ja vanhemman välisen yhteiden ja suhteen tunteiden tunnistamisen ensisijaiseksi työkaluksi. 👥

Itse olen sitä mieltä, että lapsen tunteita nimetään ennen kaikkea y h t e i s t y ö s s ä lapsen kanssa. Eikä kaikki aina selviä tilanteen aikana. Tunteista voi saada selkoa ja ymmärrystä myös jälkikäteen. Nämä rauhallisemman hetken keskustelut ovat ainakin oman vanhemmuuteni tärkeimmät varustamisen mahdollisuudet tulevaisuuden tilanteita varten 🌱

”Anteeksipyytävä”: puolusteleva, perusteleva, perustelu-, itseään vähättelevä.

”Anteeksipyyntö”: pahoittelu, valittelu, apologia, puolustuspuhe, puolustuskirjoitusolustuspaus, tunnistamisen merkki, puolustelu, katumus, armonanomus, sovitus.

Suurin osa yllä olevista synonyymeista (synonyymit.fi) ei varsinaisesti kannusta oman virheellisyyden tarkasteluun hyväksyvästi, uteliaasti ja turvallisesti -siten, että omasta teosta voisi kantaa vastuun ihan kokonaan. Pikemminkin listojen sanoissa korostuu oman puolustuksen rakentaminen ja oman toiminnan syiden etsiminen itsen ulkopuolelta. Tämänköhän takia myös M***A on niin sitkeä anteeksi -sanaa seuraava varjo? 🤔

Tässä päiväkahvin pohdintoja täältä ☕️
Olisi arvokasta kuulla myös muiden ajatuksia, laita siis alle tai dm jos jotain ajatuksia heräsi nyt tai on herännyt jo ennen tätä postausta 🤓

Olen yhden miehen vaimo, neljän lapsen äiti, yrittäjä ja ihminen, joka uskoo yhteyden voimaan. 🌱

Minulle vuorovaikutus ei ole vain sanoja ja eleitä, vaan siltoja, jotka voivat rakentaa luottamusta, ymmärrystä ja turvaa ihmisten välille -kaikilla elämän osa-alueilla.

Haluan tehdä vuorovaikutuksesta helpompaa ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksesta arkea –niin työssä, kotona kuin sosiaali -ja terveysalan palveluissakin.

Tarjoan käytännönläheisiä valmennuksia, joissa oivallukset muuttuvat konkreettisiksi taidoiksi ja joissa kukaan ei jää yksin muutoksen kanssa.

Sosiaalipsykologina (YTM) ja ratkaisukeskeisenä valmentajana (MamaCoach®) autan ihmisiä löytämään keinoja rakentavaan vuorovaikutukseen, psykologisen turvallisuuden vahvistamiseen sekä oman - ja toisten ihmisten toimijuuden tukemiseen.

Työskentelen perheiden, työyhteisöjen sekä asiantuntijoiden kanssa. Jokaisessa kohtaamisessa tavoittelen samaa: lisää ymmärrystä, vähemmän yksinäisyyttä, enemmän luottamusta ja tarpeisiin vastaavaa tukea.

Vuosien varrella olen kouluttautunut muun muassa fasilitointiin, Erätauko-dialogiin, hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmiin (HOT) sekä tavoitteiden asettamiseen (GAS).

Työkokemukseni ennaltaehkäisevän lastensuojelun ja aikuisten kuntouttavan työn parissa on syventänyt ymmärrystäni siitä, kuinka tärkeää on tukea ihmistä hänen omista lähtökohdistaan käsin.

Olen tässä, jotta kukaan ei jäisi yksin vuorovaikutuksen haasteiden kanssa – ei vanhempana, ei esihenkilönä, ei työntekijänä tai asiantuntijana.

Minua ohjaa ajatus siitä, että muutos tapahtuu kohtaamisissa – kun uskallamme olla avoimia, kuunnella ja tulla kuulluiksi.

Olen pyöritellyt ”älypuhelin asiaa” päänsisäisellä työpöydällä vuosia. Tämä kahden toimintaympäristön aika haastaa yhteyttä perheessä aivan ennen näkemättömällä tavalla.

Monet vanhemmat ovat uupeneita ja jotenkin turtia, mihin somen selaus tuo näennäistä virkistyksen tai vaihtelun tuulahdusta. Tämä on äärimmäisen inhimillistä ja ymmärrettävää.

Viimeinen asia, johon haluan tätä omaa somen nurkkaustani käyttää on vanhempien syyllistäminen tai paineiden luominen. Tässä suurin syy siihen, etten ole ottanut tällä alustalla kantaa tähän tämän ajan olohuoneiden virtahepoon.

Nyt on kuitenkin aika. Olen suunnitellut kahta valmennusta: alle kouluikäisten vanhemmille suunnattua sekä isompien lasten (joilla käytössä myös omat laitteet) vanhemmile suunnattua
Puhelimen paikka -valmennusta.

Nämä valmennukset varustavat vanhempia rakentamaan ja vaalimaan perheessään läsnäolon ja kohtaamisen kulttuuria. Löydetään yhdessä puhelimen paikka perheessä sekä tavat pitää puhelimet tällä tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti valitulla paikalla.

Molemmista valmennuksista on tulossa kevään aikana pilottivalmennukset, joihin etsin osallistujia. Laita siis korvan taakse ja pysy kuulossa✨ Jos todella kolahti, voit laittaa minulle tiedon kiinnostuksestasi jo nyt 🌱

Toiverikasta viikonloppua juuri sinulle, kyllä se ☀️ sieltä yhä useammin meille näyttäytyy❤️

Kiitos kuluneesta vuodesta, luottamuksesta, keskusteluista ja yhdessä kasvamisesta✨

Tänään hiljenee tämän yrittäjän, äidin ja vaimon kaikki somekanavat. Huomaan, että on todella aika laskeutua vain yhteen elämän ulottuvuuteen ja pysyä siinä. Tämä lempeänä muistutuksena myös sinulle. Some ei karkaa täältä mihinkään, etkä jää mistään elämäämullistavasta paitsi, vaikka ei joka päivä käy kurkkaamassa -saatat jopa huomata jotain paljon arvokkaampaa juuri sen vuoksi, että sitouduit olemaan avaamatta somea, vaikkei se tuntuisi helpolta tai mukavalta.

Someton tai somellinen, toivotan sinulle toiverikasta joulua ja tarvittavia levon hetkiä✨

❤️ Ida