Laadukas elämä

Me emme loppujen lopuksi pysty kovinkaan paljon vaikuttamaan painoomme. Painomme on niin monen osan summa, että sen hallitseminen pitkällä tähtäimellä on haastavaa ja loppujen lopuksi turhaa, jos haluamme edistää terveyttämme ja hyvää oloa.

Me ihmiset halutaan oikoa mutkia suoraksi ja näennäisestihän meistä moni haluaa ajatella, että kunhan syödään vähemmän ja liikutaan enemmän ja samalla harjoitetaan itsekuria, niin paino tippuu, pysyy ikuisesti poissa ja elämme onnellisena loppuelämämme. Onko asia oikeasti ollut sun kohdalla näin?

Mitä jos vähän avartaisimme suhdettamme painoon ja mikä siihen vaikuttaa? Mitä jos luopuisimme vaakaan ja mittoihin tuijottelusta ja opettelisimme tunnistamaan asioita elämässämme, joihin me oikeasti voidaan vaikuttaa? Ja joihin meidän kannattaa vaikuttaa?

Jos koet, että haluat pudottaa painoa, niin se on täysin ok, meillä on oikeus valita elää sellainen elämä, joka tuntuu hyvältä. Toivon kuitenkin, että tiedostat, mikä siihen painoon vaikuttaa ja mihin siinä voit itse vaikuttaa ja myös minkälaisen hinnan joudut siitä luultavasti maksamaan. Joten voitaisko luopua syyllisyydestä ja epäonnistumisen tunteista, jos emme pystykään tiputtamaan painoa?

Sä voit lisätä:

✅ terveyttäsi

✅ energiaa

✅ itsetuntoasi

✅ hyvää oloa

✅ onnellisuutta

✅ hyväksyntää ja kunnioitusta

pudottamatta grammaakaan painoa 🙏

Mitä kokemuksia sulla on painosta ja siihen vaikuttamisesta?

On ollut mielenkiintoista huomata tänä jouluna miten valtavasti suhteeni ruokaan on muuttunut. Ennen joulu ja uusi vuosi oli aika, jolloin minulla oli lupa syödä. Aloin yleensä jo lokakuussa suunnittelemaan, mitä söisin jouluna ja uutena vuotena. Ja söin itseni aina epämukavaan ähkyyn. Vatsa sanoi, ei enää kiitos, m***a mieli sanoi, että syö nyt, koska kohta alkaa keventely.

Kun aloin syömään intuitiivisesti, tällainen ähky-syöminen on kadonnut kokonaan, ilman että olen harjoittanut minkäänlaista itsekuria tai rajoittamista. Minä olin aina se, joka ajatteli, että olen ikuinen ähky-syöjä, jolla oli paha ruoka-addiktio, eikä mitään itsekuria. Ja selvennöksenä, meillä kaikilla on aina lupa syödä ihan juuri niin paljon ja sitä, mikä tuntuu ja maistuu hyvältä, oli sitten jouluaatto tai tiistai.

Parasta on se, että olen oppinut nauttimaan ruoasta niin paljon enemmän, kun takaraivossa ei jatkuvasti kuiskaile ääni, joka pelottelee, varoittelee ja syyllistää. Joka sanoo, että kohta et saa enää syödä herkkuja tähän malliin tai väittää, että syömäni ruoka on epäterveellistä. Ikinä enää ei tarvitse miettiä miten paljon pitää kävellä, että saan kulutettua konvehdit, kauhistella kalorimääriä tai katsoa ruokaa täynnä olevaa vatsaa inhoten.

Tuntuu, että tällä viikolla moni palaa arkeen ja viikkoja jatkuneet ruokaorgiat päättyvät salaattiin ja keventelyyn. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, tietenkään. M***a musta tuntuu, että isoin motivaattori on morkkis ja syyllisyys, ruotuun palaaminen ja turvotuksesta eroon pääsy, eikä oman kehon ja mielen toive siitä, että salaatti maistuisi hyvältä.

Muuttuuko sun ruokailu ja liikkuminen pyhien jälkeen? Ja jos muuttuu, niin oletko miettinyt, miksi?

Jos olet kyllästynyt kuulemaan lakoista, laihdutuksesta, rajoituksista ja elämäniloasi syövistä elämäntapamuutoksista, niin liityhän meidän ihanaan Syö, nauti, vapaudu -Facebookryhmään ❤️ Meitä on jo yli tuhat, jotka olemme luopuneet laihduttelusta ja alkaneet panostamaan rennompaan ruokasuhteeseen ja terveyden edistämiseen ilman painonpudotusta. Liity sinäkin profiilikuvan alla olevasta linkistä 👆

Siihen on syy, miksi uudenvuoden lupaukset eivät pidä. Syy ei ole tahdonvoimassasi, itsekurissasi tai luonteessasi. Syy on siinä, että lupaukset ovat usein sellaisia, joita et voi ylläpitää, koska ne sotivat meidän omaa psykologiaa ja biologiaa vastaan.

Aivosi ovat kehittyneet vuosituhansia ja niiden toiminta perustuu sille, että sinä pysyt hengissä. Niitä vastaan on mahdotonta taistella ja yrittää huijata niitä. Itsekurisi, motivaatiosi ja elämäntapamuutokseksi naamioitu dieettisi tulee häviämään joka kerta. Joten olisikohan aika kokeilla jotain erilaista?

Ymmärrän hyvin, että meistä moni haluaa juuri tähän aikaan ”tehdä jotain”, kun tuntuu, että some, työpaikat ja ystävätkin lupaavat aloittaa uuden elämän ja monella ne lupaukset liittyvät painonpudotukseen. Mitä muuta voisit luvata itsellesi, kuin panostaa painonpudotukseen?

Jos olet kyllästynyt kuulemaan lakoista, laihdutuksesta, rajoituksista ja elämäniloasi syövistä elämäntapamuutoksista, niin liityhän meidän ihanaan Syö, nauti, vapaudu -Facebookryhmään ❤️ Meitä on jo yli tuhat, jotka olemme luopuneet laihduttelusta ja alkaneet panostamaan rennompaan ruokasuhteeseen ja terveyden edistämiseen ilman painonpudotusta. Liity sinäkin alla olevasta linkistä 👇

https://www.facebook.com/groups/1577171139090879/

Ihanaa ja herkullista uutta vuotta 🌟

Mun tavoite on, että vuoden päästä tähän aikaan ei kukaan enää puhu keventelystä, laihduttamisesta, puhdistuksesta, fressimmästä olosta, kinkunsulatuksesta, herkkulakosta, dieetistä, joulukiloista, tai fiksauksesta. Vaan keskityttäisiin johonkin tärkeämpään, kuten itsemyötätuntoon, omien tarpeiden tunnistamiseen, mielenterveyteen, terveyden edistämiseen ilman vaa’an tai mittojen seuraamista, hyväksyntään, kunnioitukseen, rakkauteen ja yhteyteen muiden kanssa.

Mitä luulet, toteutuuko tämä tavoite? Ja muuten, tähän vielä pieni pohdintapähkinä; jos nämä rempat, ruotuunpalaamiset ja painonhallintaohjelmat toimisivat, niin miksi niitä ylipäätään tarvittaisiin joka ikinen vuosi....? Niinpä.

Kiitos kaikille teille ihanille, jotka seuraatte, tykkäätte, kommentoitte, tsemppaatte ja kysytte, teidän takia en ole jossain peiton alla sikiöasennossa ajatellen, että ei tämä maailma ikinä muutu ❤️

Ja iso kiitos kaikille rohkeille, viisaille ja osaaville tyypeille, jotka teette täällä somessa niin hienoa työtä yhdenvertaisemman, terveellisemmän ja lempeämmän maailman puolesta, te rokkaatte 🙏

Mitä sä toivoisit vuodelta 2021?

VAROITUKSEN SANA.

Kuten varmaan tiedät, on vuodenvaihde kaikenlaisten hyvinvointivalmennusten, elämäntapamuutosten ja laihdutusohjelmien kulta-aikaa. Joulun jälkeen monelle tulee olo, että nyt ”pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja saada pöhötys pois.” (Jos tämä on tilanne omalla kohdallasi, miettisin, että olisiko tarpeen käsitellä omaa ruoka- ja kehosuhdetta.)

Kannattaa olla hyvin tarkkana siitä, minkälaisen valmennuksen/ohjelman ostaa, jos ylipäätään haluat muuttaa jotain. Ts. Uusi vuosi-uusi minä ei ole mikään kansalaisvelvollisuus. Suklaakonvehteja saa nyt puoleen hintaan, joten voit ihan hyvin jatkaa suklaansyöntiä, jos siltä tuntuu (Mä ostin eilen kolme rasiaa 😋). Jos kuitenkin haluat aloittaa jotain uutta, on onneksi paljon hyviäkin ohjelmia, jossa keskitytään esim liikunnan iloon, palautumiseen, henkiseen hyvinvointiin tai terveyden lisäämiseen parempien tapojen kautta.

🆘 Jos valmennuksen/ohjelman ensisijainen myyntivaltti on kuitenkin, että paino putoaa, kerrotaan miten paljon senttejä on lähtenyt vyötäröltä ja painoa tippunut tai onnistumista mitataan kehon ennen ja jälkeen-kuvilla, niin silloin hälytyskellojen pitäisi alkaa soimaan ja kovaa. Kun kaikki hienot korulauseet poistetaan, niin se, mitä sinulle myydään, on laihdutuskuuri.

Jos laihtuminen on sinulle tärkeää tai pelkäät lihomista, niin ymmärrän sen tosi hyvin 🤗 Ennenkuin lähdet sille tielle, niin tee vähän sisäistä työtä itsesi kanssa ja kysy itseltäsi,

❓Miksi paino/vaatekoko on sinulle niin tärkeää?
❓Miksi ajattelet, että ainoa keino lisätä terveyttä ja hyvinnvointia on alhaisempi paino?

Tiesithän, että laihempi keho ei tule antamaan sinulle sitä, mitä eniten tarvitset ja kaipaat? Terveyskään ei ole kilomäärästä kiinni, vaan terveyttä voit edistää laihduttamatta grammaakaan. Sinussa on jo kaikki, mitä tarvitset, sinun tarvitsee vain oppia kuuntelemaan ❤️

Mä tiedän, että mun teksti voi herättä tunteita ja suuttumustakin, m***a en voi seurata hiljaa vieressä, kun huomaan, että dieettikulttuuri nostaa päätään ja yrittää tehdä tuhojaan.

Mitä ajatuksia sulle herää? Pitääkö uutena vuotena keventää, muuttua, tavoitella, laihduttaa tai palata ruotuun?

Miksi pelkäämme lihomista?

🍓 onko sinulla ikinä alkanut nakertamaan syyllisyys ja morkkis, kun olet syönyt suklaata koko viikonlopun?

🍓 Et liiku viikkoon ja stressaat, että nyt ei saa syödä mitään ”ylimääräistä”?

🍓 Huomaat, että housunnappi kiristääkin tavallista enemmän ja se herättää epämääräisen tyytymättömyyden tunteen?

🍓Ehkä vaakaa näyttää enemmän, kuin ennen ja alat miettimään, että pitäisikö aloittaa sokerilakko? Tai koet yhtäkkiä, että itsetuntosi on romahtanut?

Oletko ikinä miettinyt, mistä nämä tunteet oikein kumpuaa? Olisiko taustalla pelko siitä, että lihot?

Lihomisen pelko juontaa juurensa laihdutuskulttuurista, jossa elämme. Kehomme muoto ja paino ovat tämän naurettavan kulttuurin mukaan ominaisuuksia, joiden perusteella voidaan arvioida luonteemme, arvomme ihmisenä ja rakastettavuutemme. Ja tietenkin terveytemme.

Joten ei ole ihme, että useimmiten kysytty kysymys intuitiivisen syömisen opettelussa on, että mitä jos lihon? Tämä pelko on täysin ymmärrettävä, kun miettii, millaisessa kulttuurissa elämme. Lihomisen pelko voi kuitenkin muodostua isoksi esteeksi rennomman ruoka- ja kehosuhteen opettelussa.

Kontrollista irti päästäminen ja hyppy tuntemattomaan ovat pelottavia asioita. Jos kuitenkin haluat oikeasti muuttaa suhdettasi ruokaan, tämä hyppy on välttämätön. Sinun ei kuitenkaan tarvitse tehdä sitä yksin ❤️

Pidämme nyt su 22.11 klo 18.00 Facebookryhmässämme Syö, nauti, vapaudu livelähetyksen, jossa pureudumme tähän aiheeseen juurta jaksaen ja saat varmasti uutta näkökulmaa ja työkaluja kohdatatksesi tämän pelon, vain huomataksesi, että pelko olikin turhaa 🤗 Nyt kannattaa siis liittyä mukaan ryhmäämme! Liven lopussa on myös luvassa mahtava yllätys, josta olemme tosi innoissamme! Älä missaa tätä tärkeää aihetta ja liity mukaan ihanaan ryhmäämme nyt heti! Linkki löytyy profiilistani 👆

TOTUUS TUNNESYÖMISESTÄ

Tunnesyöminen käsitteenä on ollut olemassa vasta 1960 -luvulta lähtien. Eräs amerikkalainen kotirouva, Jean Nidetch nimeltään, oli ikuinen laihduttaja, jolla oli pakkomielle suklaakekseihin. Jean koki paino-ongelmiensa pohjalla olevan tunnesyöminen ja perusti ryhmän, jonka avulla hän sai tukea pysyäkseen ruodussa ja hallitakseen tunteitaan. Hän kutsui ryhmää Painonvartijoiksi. Tästä lähtien tunnesyöminen on ollut vakiintunut käsite, varsinkin painonsa kanssa kamppailevilla.

Ihminen on kautta aikain syönyt muistakin syistä, kuin nälästä, m***a vasta, kun se luokiteltiin ongelmaksi, luultavasti Jean Nidetchin johdolla, siitä tuli nykyään kirosana nimeltään tunnesyöminen.

Tiesitkö, että varsinkin laihduttajat ja ruokia rajoittavat henkilöt kokevat myös eniten tunnesyömistä?

Tunnesyöminen ei ole niin haitallista, kuin luulet.

Lohdun saaminen ruoasta on meille luontaista, eikä siinä ole lähtökohtaisesti mitään väärää. Meidän aivomme on rakennettu niin, että ruoan syöminen tuottaa meille mielihyvää. Emme olisi selvinneet evoluution myrskyissä, jos emme nauttisi ruoan syömisestä. Jos joskus syöt jotain hyvää, koska sinulla on paha mieli, niin helposti ajattelet, että olet tehnyt jotain väärää tai sinulla on ongelmia syömisen kanssa. Tämä kieltävä ja tuomitseva ajatustapa on ongelman ydin, eikä se, että välillä lohdutat itseäsi ruoalla.

Ruoka on meille paljon muutakin, kuin energiaa tai ravintoaineita emmekä aina syö ruokaa, vain koska meillä on nälkä. Syömme yhteyden luomiseksi, juhliaksemme tai tutustuaksemme uusiin kulttuureihin. Ja jos joskus syöt jäätelöä, koska olet surullinen, niin tiedätkö mitä? Se on ihan ok.

Mitä ajatuksia sinulle herää tunnesyömisestä?

Miltä tuntuisi olla juuri siinä kehossa ja painossa missä olet, nauttia elämästä ja ruoasta ja samalla edistää terveyttäsi? Sun ei tarvitse laihduttaa grammaakaan ja silti voit tehdä paljonkin tekoja terveytesi eteen 🙏

Mistä sä voisit aloittaa?

Jos intuitiivinen syöminen, siitä kehosta huolehtiminen, joka sinulla on juuri nyt ja ihana positiivinen yhteisö, joka kannustaa sua terveysteoissa, tuntuu sun jutulta, niin käyhän heti liittymässä meidän Syö, nauti, vapaudu Facebookryhmään 🤗 Linkki löytyy profiilista 👆

RUOKAJUTTUJA!

Mä olen sunnuntaista asti maannut sängynpohjalla flunssassa ja nukkunut, lukenut romanttista hömppänovellia ja syönyt Aimon tekemää makaronilaatikkoa 😁

Nyt alkaa jo helpottamaan ja vaikka ei ole mukavaa olla kipeänä, niin huomaan, että se on antanut mun keholle je mielelle niiden tarvitsemaa lepoa. Ja samalla tuli pieni sometaukokin. Note to self: laita kalenteriin useammin totaalisia lepopäiviä...

M***a ruokajuttuihin! Joku teistä tietääkin, että olen entinen fitnessfanaatikko ja ns ”meal prep” kuului olennaisena osana mun identiteettiin. Kun aloin syömään intuitiivisesti koin, että oli kiva, että minulla oli valmiina ravitsevaa ja maukasta ruokaa, m***a ei todellakaan mitään kanaa, parsaa ja riisiä 😬 Paitsi tuossa kuvassa olen ottanut Aimon kuivat kanat rekvisiitaksi 😂

Innostuksissani perustin mun kokkailuja varten blogin, johon olen epäsäännöllisen säännöllisesti päivittänyt mun viikkoaterioita resepteineen. Tiedän, että moni teistäkin varmaan miettii, että mitä sitä tänään söisi, tai nälkä iskee, m***a jääkaappi on täynnä tekemätöntä ruokaa.

Käyhän nappaamassa itsellesi talteen inspiraatiota ja ideoita, joita voit käyttää täysin oman mielesi mukaan! Resepteissä on monipuolisesti eri ruoka-aineita, ilman mitään jaottelua ”huonoon ja hyvään”. Olisi ihanaa, jos mun reseptit auttaisi muitakin 🙏

Tykkäätkö sä tehdä aterioita etukäteen, vai oletko enemmän go with the flow-tyyppi?

Käy tsekkaamassa blogi ja nappaa reseptit ja viikko-ohjelmat talteen!

https://miarantamaki6.wixsite.com/terveellistabymia

Elämän kauneus ja kauheus, ajatukset, tunteet, muistot ja nykyhetki. Ne koetaan kaikki mielen kautta.

Minkälainen paikka se on sulle? Onko siellä mukava viettää aikaa, vai tuntuuko, että haluat jatkuvasti paeta sieltä, koska se ei tunnu turvalliselta ja hyvältä paikalta?

Mitä voisit tehdä vaikka heti, jotta omassa mielessä olisi parempi olla?

Mä aion suhtautua lempeästi omiin ajatuksiin ja tunteisiin ❤️ Ja katsoa Iron Man 2 ja syödä pizzaa 😁 Lempeää viikonloppua 🤗

KARKIT EI ENÄÄ MAISTU, MITÄ TAPAHTUI?

Kerroin vähän aikaa sitten, että olen nyt viimeiset puolitoista vuotta syönyt melkein joka päivä karkkia. Sitä ennen olin lakossa yli kymmenen vuotta, kun ajattelin, että minulla oli sokeriaddiktio ja karkit olivat maailman houkuttelevin asia, joista oli kuitenkin pysyteltävä kaukana.

Kun aloin syömään intuitiivisesti, niin karkit tulivat rysäyksellä taas mukaan elämääni 😁 Söin niitä enemmän tai vähemmän joka päivä, koska halusin osoittaa keholleni ja mielelleni, että ne eivät joutuisi kokemaan kieltoja ja rajoituksia, ikinä enää. Tätä prosessia kesti yllättävän kauan ja oikeastaan vain karkkien kanssa, muut ruoka-aineet eivät olleet kovinkaan houkuttelevia. Karkit maistui aina hyvältä, vaikka usein mulle tulikin aikamoinen sokeripiikki ja huono olo. Päätin kuitenkin vain antaa itselleni luvan syödä karkkia, ehkä myös vähän testatakseni, että mitä tapahtuu.

Havahduin tässä yksi päivä siihen, että en ole pitkiin aikoihin syönyt karkkia! Varmaan ne unohtui ostaa jossain vaiheessa ja sitten ne vain tippui pois, melkein huomaamatta. Nyt kun ajattelen karkkia, niin niitä ei oikeastaan tee ollenkaan edes mieli, niistä on tullut täysin yhdentekeviä. Aika erikoista, että ”addiktioni” helpottui, kun en enää rajoittanut ja pelännyt karkinsyöntiä.

🍓 Intuitiivisessa syömisessä on käsite, jota voisi verrata psykologiassa käytettyyn habituaatio-vaikutukseen. Habituaatio tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että yksinkertaisesti kyllästymme ruokaan, jota syömme jatkuvasti/usein. Karkin syömiseni on tästä hyvä esimerkki. Kun tarpeeksi kauan syöt samaa ruokaa, vaikka kyseessä olisi karkit, sipsit tai jäätelö, niin ne eivät maistukaan enää kovin kummoiselta.

🍓 Tämä ei luultavasti tapahdu käden käänteessä, varsinkin jos takana on rajoittamista ja lakkoilua. M***a jos uskallat antaa itsellesi luvan syödä, peloistasi huolimatta, niin jossain vaiheessa ruoka menettää hohtonsa. Ja jos tässä vaiheessa ajattelet, että onpas epäterveellistä, niin mielestäni myös vääristynyt ja pelkoon perustuva suhde ruokaan on epäterveellistä.

Uskaltaisitko sinä antaa itsellesi luvan syödä kaikkia ruokia? Pelkäätkö, mitä tapahtuisi?

Onko sulla lupa syödä, aina kun sulla on nälkä? Kun itse olen tutkiskellut nälkää ja sen takana olevia ajatuksia, niin vastaan on tullut esimerkiksi, että ”ei mulla voi vielä olla nälkä, kun söin aamiaista vasta tunti sitten.” Tai ”koska en ole tänään liikkunut, ei kehoni tarvitse kovin paljon energiaa.”

Huomaatko sä hangoittelevasi kehon nälkäsignaaleja vastaan mielivaltaisten, ulkoisten sääntöjen, tai opittujen uskomusten kautta? Jos kuulostaa tutulta, niin kannattaa kysyä MIKSI? Miksi et anna kehollesi energiaa, kun se sitä pyytää? Mikä ajatus tai tunne estää tämän? Jos jatkuvasti jätät kehosi nälkäsignaalit huomioimatta, niin vähitellen kehosi ei enää välttämättä pyydäkään energiaa, koska se huomaa, että sen viestejä ei kuunnella. Aika surullista, eikö?

Jos haluat rakentaa lempeää luottamusta kehosi kanssa, niin anna sille ruokaa, kun se sitä pyytää. Muista, sulla on aina lupa syödä ❤️

PS. Käyhän lataamassa ilmainen e-kirja, Syö, nauti, vapaudu -Lempeä elämäntapamuutos! Kirjassa saat yksinkertaisia ohjeita ja vinkkejä, miten voit alkaa syömään kehoasi kuunnellen ja rakentaa luottamusta kehosi kanssa 😘 Linkki e-kirjaan löytyy profiilikuvani alta 👆