Valmentaja Maria Svan

24/09/2026

”Mitä teit tänään töissä?” No piirtelin 😃.

Jostain syystä aina vaivaannun, kun multa kysytään, mitä teet työksesi... Joskus sanon leikilläni, että yrittäjänä ei tartte tehdä sitä mitä osaa, vaan voi tehdä mitä haluaa, ja monesti huomaan, että se tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki pitää tehdä itse 😅.

Tänään valmistelen lauantain HalliLujaa -laulutapahtumaa, eikä valmiita hyviä kuvia leukanivelen ja leukaluun liikkeestä ollut saatavilla.

30/08/2026

HalliLujaa ei siis ennakkotiedoista poiketen raikunut eilen, vaan siirtyi useampien päällekkäisyyksien vuoksi syyskuun lopulle 🗓️.

Sen sijaan osallistuimme perheen kanssa metsävaellukseen. 🥾

Hienosti jaksoivat lapsetkin, vaikka sen jälkeen näytti kumisaappaat kyllä raskailta, kun hoksattiin Suinulaan tuodun toisen auton avaimien olevan Urheilukentälle jätetyssä autossa 🤭.

Onneksi säbämimmit tarjosivat kyydin Urskille, niin pääsin hakemaan toisen auton 🙏😃.

Reitti on merkattu maastoon punaisilla ja Suinulan päässä myös keltaisilla nauhoilla. Merkit on luvattu pitää paikoillaan ainakin pari viikkoa 👏.

Laavun lähellä kannattaa olla tarkkana, että varmasti seuraa nauhoja. Metsätraktorin jäljet voivat eksyttää merkatulta polulta laavulle 🔥.

Kiitos järjestelyistä: Suinulan ja Hallin kyläyhdistykset sekä Kuoreveden Kärki

18/06/2026

Elokuussa: Koko kylä laulaa! HalliLujaa!

Tule mukaan yhteislauluhetkeen, jossa tärkeintä ei ole suoritus vaan yhdessä tekeminen ja musiikin ilo. Laulamme tuttuja lauluja rennosti ja saat samalla pieniä, käytännöllisiä vinkkejä siihen, miten ääni voi tuntua helpommalta ja vapaammalta. Sopii kaikille – myös sinulle, joka et ole varma “osaatko laulaa”.

Tule mukaan yhteislauluhetkeen, jossa tärkeintä ei ole suoritus vaan yhdessä tekeminen ja musiikin ilo. Laulamme tuttuja lauluja rennosti ja saat samalla pieniä, käytännöllisiä vinkkejä siihen, miten ääni voi tuntua helpommalta ja vapaammalta. Sopii kaikille – myös sinulle, joka et ole...

24/05/2026

2026 check. Kiitos taas hyvistä järjestelyistä! Minnalle kiitos laatuseurasta! Pari edellistä vuotta olen polkenut yksin, nyt jaksoi huomattavasti paremmin, kun sai vähän valittaa jollekin samalla 😃.

18 vuotta vanha pyörä tuntui lähes uudelta 🤩 Kiitos puolisolle, joka vaihtoi uudet hieman kapeammat hybridikumit vanhojen maastorenkaiden tilalle ja muutoinkin antoi helikopterimekaanikkokäsittelyn 🙏

06/05/2026

Tänään merkkipäivä 💪 6. toukokuuta 1958 isällä diagnosoitiin 1-tyypin diabetes. 68 vuotta takana ja paljon historiaa elettynä 🕺.

Siihen maailman aikaan ei ollut verensokerimittareita. Insuliini pistettiin kerran päivässä ja mitä paksumpi neula, sen parempi 😅. Neula keitettiin välissä ja samaa käytettiin uudestaan ja uudestaan. Lääkäri ennusti, että jos elät 50-vuotiaaksi, se on ihme (tai jotain sen suuntaista. Isä muistaisi tarkemmat sanat).

Vielä omassa lapsuudessani 80- ja 90-luvulla insuliinit eivät olleet kovin kehittyneitä, ja perheessä oli paljon huolta, kun isä teki raskaita töitä maatilan isäntänä mm. lannoitesäkkejä hartiapankilla siirrellen ja metsässä moottorisahan kanssa ”riehuen”. Matalia sokeriarvoja ilmeni usein myös keskellä yötä insuliinin epätasaisen profiilin vuoksi, ja olimme koko perhe virittyneet tarkkailemaan merkkejä vaarallisista laskuista ja valmiina reagoimaan.

Vaikka fyysiset työt toivat mukanaan riskinkin, niillä rakentui isälle niin kova pohjakunto ja suoja, että nyt ollaan yli 30 vuotta jatkoajalla 🙏. Isä harrasti myös mm. lentopalloa useamman kerran viikossa siihen saakka, kun se oli mahdollista. Osansa tähän merkkipäivän viettoon on varmasti myös isän rauhallisella ja pedantilla luonteella.

Miesten keski-ikä on Suomessa 78 vuotta, m***a isällä tulee kesällä jo 83 vuotta mittariin. Vielä on kaikki raajat tallella 😃, jalat kantavat rollaattorin kanssa jatkuvasta kroonisesta huimauksesta huolimatta ja näkökin toimii. 1-tyypin diabeteksen hoitotavoite on, että verensokerit olisivat tavoitealueella (3,9-10 mmol/L) 70% vuorokaudesta. Isällä ne ovat siellä aina yli 80 % ajasta.

Hatunnoston paikka 🧢 siis 🙏 ja suuri arvostus isälle.

Viimeiset 16 vuotta isä on asunut yksin ja hoitaa edelleen itse diabetestään yhtä tunnollisesti kuin ennenkin. Vaikka nykyinen hoito on monin verroin jo parempaa kuin ennen, ei se ole silti missään nimessä helppoa tai yksinkertaista. Eikä lapsesta saakka tunnettu rakkaus ja huoli) koskaan väisty 💚.

Viikonloppuna otettiin askel nykyaikaan ja saatiin lisää turvallisuudentunnetta yksin asumiseen (ainakin minulle 🤭, ehkä isällekin). Nyt me lapset voimme seurata isän sokereita reaaliaikaisesti etänäkin omalta älypuhelimelta 📈.

🎉 Tämä postaus olkoon samalla hurraahuuto kaikille diabeetikoille ja heidän läheisilleen.

PS. Isältä on lupa tarinan ja kuvien jakamiseen ❣️. Kuvat on otettu tänään lääkärikäyntiä odotellessa, josta jatkettiin matkaa lisätutkimuksiin.

Haluan sydämeni pohjasta kiittää myös Kontticare tiimiä ja Ilmaria, joka on omalta osaltaan ihan loistava liittolainen, kun me lapset asumme kauempana 🙏

PPS. Tämä tarina saattaa osaltaan kertoa myös tarinan siitä, miten rinnallakulkemisesta kasvoi minulle myös ammatti.

12/03/2026

Psykoterapeuttisen keho- ja liiketyöskentelyn ammattiopinnot antoivat aikanaan paljon työkaluja havaita ja säädellä kehon toimintoja.

Kehollisen säätelyn korkeakouluni ei kuitenkaan ole ollut luentosali, vaan sekä perheenäitinä että oopperalavalla toimiminen.

Esiintymistilanteessa kaikki tapahtuu yleisön näkyvissä:
hengitys, ääni, keskittyminen, hermoston tila. Jos yhteys omaan kehoon katoaa, sen huomaa heti.

Toisalla tilanne, jossa kolmesta suusta kuuluu intensiivisesti eri syistä ja yhtä aikaa äiti, ja samalla puhut puhelimessa isän tai anopin terveysasioista on myös aika tyypillinen kenttätyökeissi tämähetkisessä arjessani. :)

Samat ilmiöt näkyvät myös työelämässä.

Paine ei yleensä riko päätöksentekoa.
Säätelyn katoaminen rikkoo.

Kun ihminen tunnistaa oman vireystilansa ja sen, mitä kehossa tapahtuu juuri nyt, avautuu havainnon ja reaktion väliin pieni tila.

Siinä tilassa on mahdollisuus harkintaan, myös silloin kun odotuksia, arviointia ja epävarmuutta tulee samanaikaisesti monesta suunnasta.

📸 Loppusyksyn nuotioretkeltä. Tuuli puhalsi mukavasti ja tulitikkurasiassa oli vain kolme tikkua. 🔥😉

19/02/2026

Allekirjoitin tämän heti tuoreeltaan. Vielä ehtii 🙏

"Kun poikani oli tehnyt tekonsa, lehtien otsikot huusivat ”karmeasta menneisyydestä”. Hänestä tehtiin hirviö. Yksikään ei puhunut päihdesairaudesta eikä siitä, miten byrokratia jauhoi meidät keinottomiksi apua pyytäessämme.

Kun tilanne paheni, paikka löytyi kyllä nopeasti: vankila. Näinkö päihdehoito Suomessa hoidetaan? Miksi päihdesairaan ihmisen annetaan selviytyä yksin, kunnes rikos tapahtuu? Ja se tapahtuu kyllä: varkaus, ryöstö tai muu keino saada seuraava annos. Miksi kuormitamme poliisia, oikeuslaitosta, vankiloita ja sairaaloita, kun sama ihminen siirretään viranomaiselta toiselle sen sijaan, että hän saisi hoitoa? Kun ihminen ei ymmärrä olevansa vaaraksi itselleen tai muille, hoidon pitäisi alkaa heti – vaikka pakkohoitona.

Oikeudessa puidaan nyt, oliko teko harkittu. Puukko repussa nähdään ratkaisevana. Todellisuudessa päihdemaailma on väkivaltainen, ja lähes kaikki kantavat asetta pelosta. Ratkaisevaa ei ole repun sisältö, vaan se, että ihminen oli psykoosissa.

Pohditaan syyntakeisuutta. Psykoosissa olevan kohdalla tämän ei pitäisi olla epäselvää. M***a päihdepsykoosia ei laissa tunneta. Esille nostetaan vuosien takaiset puheet joukkosurmista. Silloin niistä tehtiin huoli-ilmoitus ja ilmianto. Ketään ei kiinnostanut.

Hyvinvointivaltio nimeltä Suomi on poissa. Päihdesairaat nuoret jätetään yksin, kunnes he putoavat pohjalle tai vankilaan. Poikani meni itkien psykiatrian päivystykseen pyytämään apua. Hänet käännytettiin: tule huomenna uudestaan. Kerta toisensa jälkeen.

Meitä läheisiä, jotka olemme menettäneet rakkaamme byrokratialle ja hoitoon pääsyn estämiselle, on liikaa.

Teen nyt työtä päihdesairaiden parissa. Samaan aikaan hyvinvointialueet supistavat. Kuinka moni pysähtyy miettimään, miten tämä näkyy perheissä, kouluissa, työpaikoilla ja kaduilla?

Päihdesairaus on koko perheen sairaus. Tällä menolla siitä tulee koko kansan sairaus. Eikä se tule olemaan halpaa."

Pojan kertomus löytyy aiemmista julkaisuista (8 osassa).

Allekirjoita täysremonttia vaativa kansalaisaloite:
👉https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15807
👉Intassa BIOn linkki

18/02/2026

Tänään oli ”työhaastattelu” uuden lauluoppilaan kanssa — sain paikan 💛🎶. Opettaminen on antoisaa ja inspiroivaa hyvin monella tapaa, ja mieli on täynnä kiitosta joka kerta, kun asiakas luottaa jotain niin kallisarvoista ja tärkeää, kuin oman äänensä yhteisesti meidän molempien käsiin.

Pari uutta ”pomoa” saan vielä tälle keväälle sovitettua aikatauluihin. Jos sulle on päiväajat haastavia, m***a kutkuttaisi tulla kokeilemaan äänen kanssa työskentelyä, avasin ajanvarauskalenteriin nyt tarjolle myös ilta-aikoja keskiviikoisin klo 17-19 välillä.

Tervetuloa 🎤

03/02/2026

Hyvinvoinnista puhutaan paljon – joskus niin paljon, että koko aihe alkaa tuntua raskaalta.

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on mahdollista myös ilman suorituspaineita.

Ei projektina. Ei täydellisyytenä. Vaan osana tavallista arkea.

Lue lisää artikkelista:

👉 https://mbody.info/hyvinvointi/oma-hyvinvointi/

30/01/2026

Aika kirpsakoita ulkoilukelejä on ollut, m***a niin kauniita elämyksiä luonto tarjoilee ❄️☀️. Onko sinusta ulkoilu pakkasella vain pukeutumiskysymys?

Minnan risteyksessä odottava seura auttaa kummasti motivoitumaan, vaikka joskus saattaa tuntua työläältä lähteä ja miettiä vaatetusta.

Enkä nyt puhu tyylistä, vaan kerrosten määrästä ja sopivan varustuksen pähkäilystä 😃. Täällä Kolonkulmalla saa olla aika vapaa varustus.

Onneksi valikoimasta löytyy yhtä jos toista työvaatteiden lisäksi myös ulkoiluun ja liikkumiseen sopivaa kampetta.

❄️