Nina Haddadin

Ihmetteletkö, miksi omien tavoitteiden kohdalla on aina tyhjää tai jatkuvaa siirtämistä? Samaan aikaan olet ihan ylikierroksilla siinä, mitä muut tarvitsevat, odottavat tai vaativat.

Tämä ei ole organisointikyvyn puutetta. Tämä on varhain opittu selviytymiskeino. Fokus toisissa on ollut tapa varmistaa hyväksyntää, turvaa ja yhteyttä. Eikä siinä ole mitään pahaa tai vikaa.

Olen elänyt tämän saman kaavan läpi itsekin, ja tiedän hyvin millaista se on. Epämääräistä syyllisyyttä ja tunnetta, että on aina väärässä paikassa.

Haaste syntyy siinä, kun yrität ottaa johtajuuden takaisin itsellesi.

Ulkoa ohjautumisesta sisältä käsin elämiseen siirtyminen tuntuu usein pelottavalta. Meiltä puuttuu kehollinen malli siitä, miten asettua oman elämänsä keskiöön menettämättä yhteyttä toisiin ihmisiin.

Tämä ei kuitenkaan ole pysyvä olotila, vaan opittavissa oleva taito.

Muutos tapahtuu vaiheittain:

1. Palauta yhteys kehosi viesteihin
Ennen kuin voit tietää mitä haluat, sinun on tiedettävä mitä tarvitset. Kehoyhteys rakentaa hermostoon uutta, turvallista reittiä kuulla itseäsi.

2. Vahvista turvaa, kun vanha kaava herää
Kun laitat itsesi etusijalle, vanha pelko hylätyksi tulemisesta tai muiden pettymyksestä aktivoituu varmasti. Silloin harjoitellaan sisäisen turvan tuomista siihen hetkeen, ettei tarvitse paeta takaisin vanhaan.

3. Vakiinnuta uusi tapa toistojen kautta
Mikään oivallus ei muutu pysyväksi ilman käytännön harjoittelua. Tarvitaan sitkeää toistoa arjessa, jotta uusi toimintatapa siirtyy pelkästä ajatuksesta viskeraaliseksi kokemukseksi, kehollistetuksi taidoksi ja luonnolliseksi olemisen tavaksi.

Teoria on selkeä. Tosi paikan tullen se on kuitenkin vaativaa, ellei uutta toimintatapaa ole juurrutettu kehoon etukäteen.

Tunnistatko itsessäsi tämän ilmiön — miten herkästi fokus siirtyy toisiin silloin, kun pitäisi seisoa omassa voimassa?

Jokaisen elämässä on asioita, joiden saavuttaminen voisi tuoda tulevaisuuteen jotain uutta ja hyvää. Asiat voivat liittyä omaan hyvinvointiin, urakehitykseen, vaurastumiseen, parisuhteeseen tai henkilökohtaiseen kasvuun.

Ehkä haluat kirjoittaa kirjan? Perustaa yrityksen? Aloittaa elämäntaparemontin? Olipa asia mikä hyvänsä, sen toteutumisen tielle tulee joskus esteitä. Kiire ja stressi eivät ole todellisia esteitä, syyt ovat muualla.

Tässä kolme syytä, miksi asiat eivät etene:

Keskityt vääriin asioihin ja fokus on muualla, kun sen pitäisi olla siinä mitä sinä teet seuraavaksi.

Pelkäät epäonnistumista ja lykkäät aloitusta, koska rima on liian korkealla.

Koitat pärjätä yksin, koska et halua/kehtaa/uskalla pyytää apua. 

Joskus yllättävän tarmonpuuskan iskiessä pusket itseäsi eteenpäin, m***a suorittaminen kuormittaa kohtuuttomasti ja tätä seuraa väistämättä energian lasku ja totaalinen lamaantuminen. Soimaat itseäsi siitä, että olet saamaton ja laiska.

Et ole saamaton ja laiska ❤️

Olet vain oppinut tietyn tavan toimia, joka ei enää palvele sinua. 

Voit oppia rennon toimijuuden, jonka avulla etenet mihin tahansa tavoitteeseen kevyemmin ja helpommin. 

Pidän syyskuussa kolmen kerran kehollisen Sisäinen Kompassi työpajan, jossa pääset harjoittelemaan tätä käytännössä ja konkreettisesti. Kyseessä on etänä tapahtuva pienryhmä, jossa on myös Telegram tuki. Hinta on 300 eur ja saat kaikki harjoitteet omaan käyttöösi.

Laita viestiä, jos tämä kiinnostaa. Olet lämpimästi tervetullut mukaan ✨️

Oli aika, kun odotin jotain niin kiihkeästi, että pettymys oli melko lailla taattu, kun tuo kauan odotettu tapahtuma tai aika vihdoin saapui. Nautinto jäi hetkelliseksi ja pian halusin taas jotain muuta.

Se muuttui, kun ymmärsin tämän yhden asian:

Emme oikeasti kaipaa asioita, vaan sitä miltä ne odotetut asiat saavat meidät TUNTEMAAN ❤️‍🔥

Olipa kyseessä lomamatka, uusi parisuhde tai uusi koti, tai arkisemmin se ihailemasi beige-valkoinen sisustus, jota olet kuolannut sisustuslehdissä  - mikään näistä ei muuta sisäistä tilaasi pysyvästi onnellisemmaksi. Se korkeintaan vaimentaa kaipauksen hetkeksi.

Onnelliseksi meidät tekee se, että tunnemme olevamme väkevästi ELOSSA. Koska tunteminen on elämää ja elämä on tuntemista.

Elämä ei tapahdu "tuolla jossain" tai "sitten kun". Se tapahtuu kehossasi, TÄSSÄ ja NYT. M***a jos läsnäolo on ohut, tunteminen jää vajaaksi. Kun tunteminen on vajaata ... noh, kokemus on silloin helposti "Plääh.. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi/minne matkustaisin/minkä remontoisin yms."

Silloin mikään ei riitä. On jatkuvasti tyytymätön ja jotenkin nälkäinen olo.

Tyydytys tulee siitä, että pystymme AISTIMAAN juuri tämän hetken ja siihen liittyvät tunteet koko KEHOLLAMME. Silloin ulkopuolisilla asioilla ei ole niinkään merkitystä, kuin sillä mitä sisällämme tapahtuu.

Muistat varmaan...

Ensimmäisen suudelmasi, lapsen syntymän, kesän makeimmat mansikat tai pulahduksen saunasta viileään veteen? Muistat nämä siksi, että olit täysin läsnä ja puhtaassa olemisen JA kokemisen tilassa.

Tätä on vaikea tavoittaa, kun elää pää asiassa päässään. Tämä on oravanpyörä, josta on paljon vaikeampi hypätä pois, kuin konttorirotan korporaation rattaista 😝

M***a se on mahdollista ja se kannattaa 😍

Voit harjoittaa kaksoistietoisuutta eli olla samaan aikaan kehossasi täysin läsnä, aistit hereillä ja pitää mielessäsi mitä seuraavaksi aiot tehdä. Voin luvata, että onnellisuus ja tyytyväisyys lisääntyy.

Jos haluat tietää miten tämä tehdään, testaa ilmainen valmennuskerta. Linkki löytyy tämän profiilin biosta 🌸

Monelle meistä toimeen tarttuminen ja omien unelmien kohti meneminen on vahvuus. M***a mitä tapahtuu silloin, kun se muuttuu uuvuttavaksi ylisuorittamiseksi?

Syvällä hermostossa saattaa asua vanha, kehoon uurtunut muistijälki:

”En saa (elämässä) mitään, ellen itse laita sitä tapahtumaan.”

Tämä uskomus ei synny tyhjiössä. Se on usein opittu suojamekanismi ja selviytymisstrategia tilanteista, joissa olemme jääneet yksin tai joissa tarpeisiimme ei ole vastattu.

On hienoa ja kaunista mennä kohti sitä, mitä kaipaa – olipa kyse urasta, ihmissuhteista tai henkilökohtaisesta kasvusta. Ongelma ei olekaan halu toimia, vaan se PAINE, jolla toimimme.

💪 Terve aktiivisuus nousee uteliaisuudesta, ilosta ja vetovoimasta. Se uskaltaa myös pysähtyä.

😩 Pakonomainen (yli)suorittaminen nousee pelosta. Sitä ohjaa sisäinen "varmuus" siitä, että jos otetta höllää edes hetkeksi, mitään hyvää ei tapahdu eikä kukaan tule vastaan.

Silloin jokaisesta teosta tulee yritys hallita tulevaisuutta ja turvata oma selustansa.

Miten stten siirtyä suorittamisesta luottamukseen?

Hermostoa ei voi käskeä luottamaan järkeilyllä. Luottamus rakentuu hitaasti, pienissä kehollisissa kokemuksissa:

🙏 Tunnista ja kiitä sisäistä suorittajaa. Se on pitänyt sinut turvassa ja vienyt pitkälle. Se ei ole virhe, josta pitäisi päästä eroon, vaan osa sinua, joka yrittää vain pitää huolta tarpeistasi.

🙏 Luo tilaa vastaanottamiselle. Jos kädet ovat jatkuvasti täynnä tekemistä, niihin ei mahdu mitään uutta. Harjoittele hetkiä, joissa et edistä mitään. Huomaa, mitä tapahtuu, kun vain hengität ja olet.

🙏 Pehmennä "pakko saada aikaan" -impulssia. Kun huomaat ryntääväsi ratkaisemaan tai järjestämään jotain pakonomaisesti, pysähdy sekunniksi. Kysy itseltäsi: ”Mitä tapahtuisi, jos en tekisi tätä juuri nyt?”

Kun opimme lepäämään siinä tiedossa, että olemme arvokkaita ilman jatkuvaa suorittamistakin, elämälle avautuu tilaa yllättää meidät.

Luottamus ei ole passiivisuutta – se on rohkeutta astua askeleen taaksepäin ja antaa tilaa elämän tapahtua niin kuin se tapahtuu ✨️

Valmennustyössä asiakkaiden kanssa näen tätä jatkuvasti: Miten valtava paine meille tulee siitä, että jokainen solmu pitäisi avata, jokainen ristiriita oikaista ja jokainen epämukava tunne korjata pois.

M***a entä jos kaikkea ei ole tarkoitettu ratkaistavaksi?

Entä jos jotkin asiat ovat olemassa, jotta ne voi hyväksyä osaksi elämää?

Pakottava tarve löytää ratkaisu kumpuaa harvoin siitä, että ratkaisu olisi objektiivisesti välttämätön juuri nyt. Useimmiten se kumpuaa siitä, että meidän on vaikea sietää miltä ratkaisematon asia tuntuu.

Kyse on kehon ja hermoston kapasiteetista tuntea ja sietää epävarmuutta:

👉 Kun kapasiteettia on vähän: Keskeneräisyys ja epäselvyys tuntuvat uhalta. Keho käy kierroksilla ja mieli huutaa ratkaisua, jotta hankalasta olosta pääsisi eteenpäin mahdollisimman nopeasti.

👉 Kun kapasiteettia on enemmän: Asioiden voi antaa "kellua". On tilaa hengittää ja todeta rauhassa: "Ahaa, nyt on näin."

Yksi suurimmista kasvun ja kypsymisen merkeistä on KYKY KANNATELLA keskenään erilaisia todellisuuksia, ajatuksia tai tunteita – ilman, että täytyy päästä välittömään yhteisymmärrykseen tai hätiköityyn ratkaisuun.

Se ei tietenkään tarkoita huonon kohtelun sietämistä tai mitä tahansa rajojen ylittämistä tai arvojen polkemista. Se tarkoittaa sisäistä rauhaa sen tosiasian äärellä, että elämä on usein keskeneräistä, eikä kaikkea tarvitse yrittää ratkaista tai korjata.

Mitä jos tänään antaisit jonkin asian vain olla? 

Ilman, että yrität heti päästä ratkaisuun. Jos huomaat, että tämä on vaikeaa tai jopa mahdotonta, voi olla hyvä tutkia asiaa tarkemmin. Kapasiteettia voi nimittäin kasvattaa, jolloin elämä helpottuu jo huomattavasti.

Minulla on ilmainen ensimmäinen coaching tapaaminen, kun haluat testata kehollista valmennusta. Varaa tämän profiilin biosta.

Nähdään työhuoneella 🌸

Se, mitä pystymme tekemään silloin, kun olemme levollisessa tilassa, on aivan eri planeetalta kuin se, mitä teemme pelon tai ahdistuksen vallassa. Jokainen meistä tietää sen tunteen.

Nykyään on vaikea välttyä tiedolta siitä, miten hermosto vaikuttaa kaikkeen. On kirjoja, kursseja ja hengitysharjoituksia, joilla yritetään rauhoittaa kierroksia. Se on mahtavaa, ja hermoston ymmärtämistä pitäisi opettaa jo kouluissa!

M***a pelkkä säätely ei vielä riitä muuttamaan sitä, miten toimimme paineen alla. Se ei muuta niitä automaattisia reaktioita, joista on tullut osa sitä, keitä luulemme olevamme.

Miksi?

Koska meissä jokaisessa asuu sisäisiä "suojelijoita", jotka menneisyydessä oppivat pitämään meidät turvassa. Yksi meistä alkaa paineessa hyökätä ja puolustautua, toinen vetäytyy kuoreensa ja kolmas alkaa miellyttää muita oman itsensä kustannuksella.

Nämä reaktiot pyörivät taustalla täysin autopilotilla. Silloin päätöksiä ei tee sinun viisas, aikuinen itsesi, vaan tuo hätätilassa oleva sisäinen suojelija.

Ja tässä on se tärkein kohta: Tässä ei ole mitään hävettävää ❤️

Nämä reaktiot eivät kerro siitä, että olisit viallinen tai huono. Ne kertovat vain siitä, että hermostosi on tehnyt kaikkensa suojellakseen sinua silloin, kun olet tarvinnut turvaa.

Haaste on siinä, että me olemme usein itse sokeita omille automaatioillemme. Pystytämme suojamuureja ja luulemme sitä turvaksi, vaikka todellisuudessa se vain etäännyttää meitä muista.

Siksi me tarvitsemme toista ihmistä peiliksi – jotakuta, jonka kanssa harjoitella uudenlaista, aitoa yhteyttä.

Sinussa ei ole mitään vialla, etkä ole rikki.

Olet vain oppinut selviytymään ja selviytymiskeinot on täysin mahdollista päivittää tähän päivään – turvallisesti kehon kautta, askeleittain.

Tarjoan yhden ilmaisen coaching tapaamisen, jossa pääset tutkimaan kanssani mitä sinussa tapahtuu paineessa ja yhteydessä. Tämä ei sido sinua mihinkään, vaan on mahdollisuus tulla kuulluksi juuri sellaisena kuin olet.

Laita minulle viestiä (DM) tai klikkaa biossa olevaa linkkiä, niin varataan tapaaminen. Olet lämpimästi tervetullut ❤️