Valmennuspalvelut Jyri Manninen

MASTER ATHLETE +40

Samanikäisten ja samanhenkisten leikkikenttä.

Olen jo pidempään miettinyt, että yli 40-vuotiaille BJJ-harrastajille pitäisi olla oma aika ja paikka harjoitella.

Ei siksi, etteikö nelikymppisenä voisi treenata kovaa. Päinvastoin.

M***a on eri asia treenata kovaa samanikäisten kanssa kuin yrittää pysyä parikymppisten jyrän alla.

Kun kaikilla alkaa olla suunnilleen saman verran vuosirenkaita mittarissa, myös ”kovaa” tarkoittaa meille vähän enemmän samaa asiaa.

Toki kovaa harjoittelu ei ole mikään itseisarvo.

Fiksusti harjoitteleminen on.

Haluan, että ryhmän harjoittelu on suunniteltua ja progressiivista. Että sillä mitä teemme tällä viikolla on yhteys siihen, mitä teimme viime viikolla ja siihen, mihin olemme seuraavaksi menossa.

Välillä voidaan treenata kovaa, välillä kevyemmin. Välillä opetellaan uutta ja välillä laitetaan jo opittua kunnolla paineen alle.

M***a ehkä vielä harjoitteluakin tärkeämpi syy tämän ryhmän perustamiseen on toinen.

Haluan rakentaa yhteisön.

Porukan samanikäisiä ja samanhenkisiä ihmisiä, jotka suhtautuvat omaan harjoitteluunsa tosissaan ja haluavat edelleen kehittyä.

Ryhmän harjoittelulla on yhteinen suunta kohti masters-kilpailuja, m***a kilpaileminen ei ole edellytys mukana olemiselle.

Jokaisella on oma polku, m***a jaamme sen matkan yhdessä.

MASTER ATHLETE +40 on jatkuva maksullinen valmennuspalvelu yli 40-vuotiaille BJJ-harrastajille.

Harjoittelemme perjantaisin klo 12.15–13.45 Buli Jiu-Jitsun Konepajan salilla Helsingissä.

Jäsenyys 59 €/kk. Ei määräaikaista sitoutumista.

Ensimmäinen harjoitus on perjantaina 11.9. ja siihen voi tulla tutustumaan ilman sitoutumista.

Jos ajatus samanikäisten ja samanhenkisten leikkikentästä kuulostaa sinun jutultasi ja osut ikähaarukkaan, tervetuloa mukaan.

Ilmoittaudu 11.9. tutustumisharjoitukseen likki kommenteissa.

Jotain uutta on tulossa.

Samanikäisten ja samanhenkisten leikkikenttä.

Tästä lisää huomenna.

Joku aika sitten oli sellainen hetki, että tuntui kuin seinät olisivat kaatuneet päälle.

Kaikkea oli yksinkertaisesti liikaa ja omaa tilaa liian vähän.

Kun kuormaa kertyy tarpeeksi, ainakin minun päässäni alkaa nousta esiin ajatuksia, jotka parempina aikoina osaavat pysyä ihan hiljaa.

En ehdi tekemään töitäni. Kaikki on levällään. Olen huono puoliso, huono isä ja varmaan hoidan kaiken muunkin päin helvettiä. Tulevaisuus näyttää epävarmalta ja jossain vaiheessa mieli on tehnyt mutkan siihen, että kohta varmaan rahatkin loppuu.

Mikään näistä ei siinä hetkessä tunnu ajatukselta.

Ne tuntuvat tosiasioilta.

Siinä on ihmismielen hienous ja samalla sen hankaluus. Se pystyy rakentamaan aika synkän kuvan elämästä ilman, että itse elämässä on välttämättä muuttunut juuri mikään.

Nyt tätä kirjoittaessa hymyilyttää.

Asiat ovat taas mallillaan. Maailma ei loppunutkaan. Enkä ole sittenkään huonompi isä tai puoliso. Työt tulevat tehdyksi ja rahatkaan eivät loppuneet. Synkät ajatukset on ajettu takaisin mieleni pimeisiin nurkkiin.

Viime aikoihin on vain mahtunut aika paljon.
Lapset ja puoliso ovat olleet kipeinä. Itse onnistuin pysymään terveenä, mikä lasketaan voitoksi. Töissä alkoi uusi kausi. Koulut ja päiväkoti alkoivat. Äiti muutti.

Ja vaari kuoli.

Siihen päälle ihan tavallinen arki, joka ei pysähdy siksi aikaa, kun ympärillä tapahtuu tavallista enemmän.

Suurin osa elämäni täyttävistä asioista on silti asioita, joita rakastan tai jotka olen itse valinnut.

Silti niitä voi olla välillä liikaa.

Kiitollisuus ei poista kuormitusta.

Ehkä kiinnostavinta on huomata, ettei elämä välttämättä ole siinä välissä muuttunut kovinkaan paljon.

Se, mistä käsin sitä katsoo, on.

Psyykkisenä valmentajanakin on hyvä muistaa, etten minäkään ole näille mielentiloille luodinkestävä.

Voin tietää, mitä kuormitus tekee ajattelulle. Voin tunnistaa omia ajatusmallejani ja tietää, mitä minun kannattaisi tehdä.

Silti siinä hetkessä ajatukset tuntuvat ihan yhtä todellisilta.

Ehkä työkalujen arvo ei olekaan siinä, ettei koskaan päätyisi näihin paikkoihin, vaan siinä, että jossain vaiheessa tunnistaa missä on.

Ja ehkä löytää sieltä vähän nopeammin takaisin.

Tänään hymyilyttää taas.

WINTER IS COMING.

Masters Winter Camp 2026 on nyt myynnissä.

Kolme päivää. Yksi teema.

Guardin ohittaminen.

11.–13.12.2026 · Helsinki

Paikat ovat rajalliset.

Lisätiedot & ilmoittautuminen → linkki biossa.

MASTER ATHLETE BY MANNINEN

WINTER IS COMING. ❄️

Masters Winter Camp 2026 tulee huomenna myyntiin.

Kesän leiri myytiin nopeasti loppuun.
Talvi suosii nopeita.

Stay tuned.

11.–13.12.2026 · Helsinki

MASTER ATHLETE BY MANNINEN

En ole pitkään aikaan postannut tänne mitään.

Ja se on itse asiassa vähän harmittanut. Kesällä postaaminen lähti hyvään vauhtiin ja harmittelin tässä yksi päivä ihan puolisolle ääneenkin, että nyt se on taas jäänyt.

Tänään sitten tajusin, että tässähän ollaan eletty viime viikot aika kirjaimellisesti sitä master-ikäisen elämää.

Päiväkoti ja koulut alkoivat lapsilla samaan aikaan, Bulilla käynnistyi uusi kausi ja omat yksityisvalmennukset lähtivät kesän jälkeen kunnolla pyörimään.

Siihen päälle meillä on oltu pari viikkoa vuorotellen kipeinä aina joku – paitsi minä olen jotenkin vielä toistaiseksi selvinnyt. Stressihormonit? 🤭

Eli jos olette ihmetelleet hiljaisuutta, niin olette kyllä olleet mielessä.

M***a juuri nyt eletään tätä hetkeä.

Ja kun kokonaisuutta katsoo siitä lähtökohdasta, että mitä tässä elämäntilanteessa on oikeasti mahdollista tehdä, somelle ei yksinkertaisesti ole ollut tilaa.

Ehkä olen siitä jopa vähän ylpeä.

Koska jos täällä kerran puhun siitä, ettei kaikkea tarvitse eikä kannata yrittää tehdä koko ajan täydellä teholla, niin kai sitä pitäisi pystyä jossain määrin seuraamaan omia oppejaankin. 😄

Joulupukki taitaa olla tänä vuonna vähän etuajassa. 🎅🥋

Kesällä järjestettiin ensimmäinen Masters Summer Camp ja samalla pilotoitiin leirikonseptia, jota olin pyöritellyt päässäni jo pitkään.

Neljä päivää. Yksi teema.
Ensin tunnistetaan ongelma. Sitten ratkaistaan se.

Leirin jälkeen kysyin osallistujilta, mikä toimi, mikä ei ja mitä pitäisi tehdä seuraavalla kerralla paremmin.

Palautetta tuli paljon – ja se oli aika kivaa luettavaa:

⭐ Kokonaistyytyväisyys 9,6/10
⭐ Suositteluhalukkuus 9,8/10

Yksi osallistujista kuvaili leiriä jopa:
“Parhaaksi semmaksi, jossa olen vuonna 1992 alkaneen kamppailu-urani aikana käynyt.”

Ei huono lähtökohta ensimmäiselle kokeilulle. 😄

M***a valmista siitä ei tullut.

Palautteissa nousi esiin myös asioita, joita voidaan tehdä paremmin – osa sellaisia, joita en ollut itse edes ajatellut.

Kesällä pilotoitiin.
Palautetta kerättiin.
Talvella tehdään parempi versio.

Masters Winter Camp 2026 on tulossa.

Tarkempi ajankohta ja leirin teema julkaistaan lähiaikoina, ja samalla avataan ilmoittautuminen.

Edellinen leiri myytiin loppuun todella nopeasti, joten jos tämä kiinnostaa, kannattaa olla hereillä kun ilmoittautuminen aukeaa. 👀

Sitä ennen saa kuitenkin arvailla:
Mitäköhän tällä kertaa harjoitellaan?

Ja koska joulupukki näyttää jo olevan valmiina tatamilla…

milloin veikkaat leirin olevan? 🎅

Taas alaselkää jomottaa herätessä.

Onko aurinkokaan noussut vielä?

Unetkin jäi vähiin. Saatana että väsyttää.

Illalla olisi treenit. Pitäisi varmaan mennä, kun kisatkin lähestyy.

Lähtisivätkö nuo lapset jo kouluun.

Missä välissä ehdin muka käydä kaupassa, kun lupasin hoitaa sen tänään?

Töissä pitäisi saada yksi homma valmiiksi ennen neljää.

Ja illalla pitäisi olla salilla.

Treenit alkaa viideltä. Jos lähden suoraan töistä, ehdin juuri.

Miten ihmeessä mä taas selviän tästä?

Kyllä mä pystyn.

Mä pystyn.

Saatana että väsyttää.

****

Monelle master-urheilijalle ongelma ei ole motivaatio.

Päinvastoin.

Kyky venyä, puristaa vähän lisää ja selvitä on saattanut viedä pitkälle niin urheilussa kuin elämässäkin.

Ja yleensä selviätkin.

M***a tavoitteellinen valmentautuminen ei voi rakentua jatkuvan venymisen varaan.

Jos haluat oikeasti nähdä, mihin sinulla on vielä rahkeita, tarvitset suunnitelman, joka huomioi tavoitteen lisäksi sen elämän, jossa sitä tavoittelet

Miten harjoitellaan silloin, kun kaikki kulkee?

Entä silloin, kun selkä jomottaa, yöunet jäivät lyhyiksi ja työpäivä venyi?

Milloin painetaan kaasua ja milloin nostetaan jalkaa siltä?

Tavoitteena ei ole rakentaa täydellistä harjoitusviikkoa.

Tavoitteena on onnistua koko matkalla.

Tätä varten olen rakentanut Master Athlete Road to... -valmennusprojektit.

Syksyn projektit käynnistyvät elokuussa.

Ensimmäiset keskustelut ovat jo käynnissä.

Ennen projektin aloittamista tavataan aina ja katsotaan, ollaanko me match.

Jos mielessäsi on tavoite — laita viestiä.

– Jyri

Viime kuukausina tänne on löytänyt paljon uusia ihmisiä. Tervetuloa mukaan.

Ajattelin kertoa hieman siitä, kuka olen ja miksi tämä tili on olemassa.

Olen valmentanut brasilialaista jujutsua yli 20 vuotta. Matkan varrella olen mm. saanut harjoitella lähes kaksi vuotta Demian Maian salilla Brasiliassa, olla perustamassa Buli Jiu-Jitsua Helsinkiin sekä kouluttautua ammattivalmentajaksi ja psyykkiseksi valmentajaksi. Jokainen näistä vaiheista on muokannut sitä, miten ajattelen valmentamisesta tänä päivänä.

Kilpaileminen oli pitkään tärkeä osa omaa matkaani. Viime vuosina olen löytänyt uuden – tai ehkä pikemminkin uudelleen löytyneen – intohimon master-urheilijoiden valmennuksesta.

Nykyään olen kolmen lapsen isä ja puoliso. Keväällä kävin läpi kahden lonkan tekonivelleikkauksen. Se pakotti minut pysähtymään kysymyksen äärelle, jonka kanssa lähes jokainen master-urheilija painii: miten yhdistetään kilpailullinen kunnianhimo, perhe, työ, ikääntyminen ja merkityksellinen elämä?

Vuosien aikana olen huomannut, että lähes jokainen master-urheilija on valmis tekemään töitä tavoitteidensa eteen. Haaste ei yleensä ole motivaatio. Haaste on rakentaa harjoittelu sellaiseksi, että sitä pystyy tekemään myös ensi kuussa, ensi vuonna ja vielä kymmenen vuoden päästä.

Juuri siinä olen oppinut kaikkein tärkeimmän asian valmentamisesta.

Hyvä valmennus ei ala harjoitusohjelmasta.

Se alkaa ihmisestä.

Siksi uskon, että hyvä valmennus ei ole pelkkää tekniikkaa tai harjoitusohjelmia. Se on kykyä ymmärtää ihmisen tavoitteita, elämäntilannetta ja arkea – ja rakentaa harjoittelu niiden ympärille.

Juuri tästä Master Athlete by Manninen sai alkunsa.

Haluan olla muuttamassa sitä, miten master-urheilusta ajatellaan. En näe master-urheilijaa entisenä urheilijana tai kompromisseihin tyytyjänä. Uskon, että parhaat vuodet voivat olla vielä edessä, kun harjoittelu rakennetaan kestämään.

Tällä tilillä jaan ajatuksia valmentamisesta, harjoittelusta ja psyykkisestä suorituskyvystä – sekä siitä, miten kilpailullinen kunnianhimo voidaan yhdistää hyvään elämään.

Tervetuloa mukaan!

-Jyri