Valmentaja Jenna Kuparinen

IHAN SAMA! Vai oliko kuitenkaan? 🙊

KOMMENTOI ⬇️ jos pidit julkaisua hyödyllisenä 😊💕

🆘Lähdemme helposti dieetille korkein odotuksin ajatellen noudattavamme suunnitelmaa täydellisesti. Ja jos (kun) joudumme poikkeamaan suunnitelmasta, uskottelemme itsellemme, ettei tälläkään kertaa taas ollut oikea aika muutokselle ja oman terveyden priorisoimiselle -”katsotaan uudestaan ensimaanantaina/ensikuussa/... Turha tehdä nyt mitään muutoksia kun en voi olla täydellinen..”

😩Dieettiajattelusta irrottaminen on vaikeaa!
Mustavalkoisuus ja äärimmäisyys on helppoa, kohtuus ja tasapaino on vaikeaa!
☝🏻Yhtä vaikeaa on oikeasti oppia arvostamaan omia pieniä askelia eteenpäin. Kuten kuvassa näät ja mitä valmennettavilleni aina toitotan: pienet muutokset jo yhdellä aterialla päivässä voivat olla totaalinen ’game changer’. Et tarvitse totaalikieltoja. Sun ei tarvitse kääntää yhdellä kertaa kaikkea elämässäsi ylösalaisin. Aloita omien voimavarojesi mukaan. Aloita yhdestä ateriasta päivässä. Opettele sallivuutta ja kohtuutta💕🙏🏼

😬Ollaan yhteiskunnassamme niin tottuneita ”grindaamaan” ja siihen, että painonpudotuksen pitää tuntua aina vähän ikävältä ja ennenkaikkea näkyä hetkessä.
Viikon ajan jatkuneen fiksumman ruokailun putken jälkeen katsomme pettyneenä peilistä, miten peilikuva ei ole vieläkään muuttunut, vaikka kaikki on tehty tiukasti ohjeiden mukaan: pettymys, itsekritiikki: ”tiesinhän etten taaskaan onnistu”.
Vaikka kyse ei ollutkaan sinun kyvyistäsi vaan kärsivällisyydestäsi.

☝🏻Olisi toki myös super tärkeä tiedostaa, että jo valmiiksi kuormittuneessa elämäntilanteessa ei todellakaan tarvita lisää kuria ja ehdottomuutta vaan armollisuutta ja johdonmukaisuutta.

❣️Kun toistat pieniä muutoksia arjessa johdonmukaisesti, päivästä toiseen riittävän pitkään et ainoastaan vahvista uusien tapojen syntymistä ja ’poisopi’ vanhoista, liikut myös koko ajan kohti tavoitettasi ja ennenkaikkea sitä ihmistä, joka voi tavoitteen saavuttaa❤️
JATKUU 👇🏻

Vältteletkö koskaan sulle tärkeitä asioita, koska pelkäät, että jos todella laitat itsesi likoon, annat kaikkesi – ja epäonnistut?
Tai että muut näkee, että yrität ja epäonnistut?

Mä välttelen.

Huh, tuntuipa helpottavalta sanoa se ääneen. Poistaa pelolta edes vähän sitä otetta, mikä sillä on muhun.

Toki mä kuulun niihin, jotka ei kehtaa juosta suojatien yli, jos valot on vaihtumassa punaisiksi 🙈 – niin paljon mä pelkään, että muut näkee, kun mä epäonnistun.

Ja se välttely ei tietenkään oo hyvä, sillä samaan aikaan sitä sabotoi itseään ja pitää elossa niitä omia rajoittavia uskomuksia.

Sitä alkaa helposti pitää myös aiempia kokemuksia todisteena: ”koska aiemmin oli näin, nytkin täytyy olla”.
Mikä on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää – niinhän me opitaan.

Jos ollaan vaikka kosketettu jotain kuumaa ja se on tuottanut kipua, opitaan olemaan koskematta siihen uudestaan.
Ja se on hyvä – hengissä säilymisen kannalta jopa välttämätöntä.

M***a joissain tilanteissa se, että meidän aivot tykkää tehdä turhan suoria yleistyksiä asioista, joista ei voi vetää suoria yleistyksiä, kääntyy meitä vastaan.

Esimerkiksi kun ollaan rakastettu ja se on päättynyt sydänsuruun, aletaan sen seurauksena helposti suojelemaan meidän sydäntä, koska on mahdollisuus, että meitä sattuu uudestaan.
M***a samaan aikaan on myös mahdollisuus, että meitä ei satu uudestaan – ja että seuraava ihminen pitelee meidän sydäntä sen ansaitsemalla varovaisuudella.

Tai jos ollaan aiemmin epäonnistuttu elintapamuutoksessa, mieli alkaa pitää sitä todisteena siitä, ettei kannata yrittää – epäonnistutaan kuitenkin.
Halutaan suojata itseämme ikäviltä tunteilta.

M***a samalla suojataan itseämme myös siltä potentiaaliselta onnistumiselta.

Eli samalla kun koitetaan olla epäonnistumatta, me estetään itseämme myös onnistumasta. 😩

Koska joo – jos ei yritetä, ei voida myöskään epäonnistua.
M***a jos ei yritetä, ei voida myöskään onnistua.

Ehkä kirjoitin tän vaan muistutuksena sulle ja mulle siitä, että epäonnistuminen on välttämätön osa elämää.
Sen sijaan, että koitetaan juosta sitä karkuun, ehkä kannattaakin koittaa juosta sitä kohti.
Ehkä ainoastaan sillä tavoin se menettää valtaansa meistä. 🩷✨

Swaippaa tekstiin❤️➡️

🍩Onko sun ulkonäköä/syömistä joskus kommentoitu tavalla, joka on jäänyt vaivaamaan? 😕Kerro alle 🔽

Kun olin teini-iässä, eräs tuttava sanoi ihan puskista: ”ootpas Jenna pyöristynyt” (en ollut. Olin ihan täysin normaali urheilullinen nuori).
Ei varmaan monelle iso juttu, m***a mulle mun ensimmäisen laihdutuskuurin laukaisija.

Tälläiset ohimenevät, ajattelemattomat kommentit voi jäädä vuosikymmeniksi kiusaamaan jonkun keho- ja ruokasuhdetta – näin yli 2000 ihmistä valmentaneena tosi monella on joku tälläinen kommentti tai kokemus.
Ollaanhan siis tietoisia siitä, miten puhutaan toisille. 🩷

Tärkeä aihe, joten muista tykätä ja jaa omaan storyyn❤️

"Hei, valmennus oli tosiaan erilainen missä oon koskaan ollu. Kiva kun valmiis menut eikä mitää esimerkiksi 200g kanaa/j.lihaa/raejuusto luettoloita. Ihania menuja.

Nimeomaan sitä sallivaa ja monipuolista syömistä mitä odotinkin. Kun monesti eri dieteille lähtiessä oon miettiny, et jos haluun pysyä hoikkana kaikesta hyvästä on yksinkertaisesti lopullisesti luovuttava.

8kg lähti 8 viikossa mikä on huikea tulos minulle, joka on viimeisen 4 vuoden ajan kamppaillu painon kanssa.

Kiitos sinulle tsempistä ja tuesta. ♥️"

Vielä ehdit mukaan: www.jennakuparinen.com/product-page/ikuinenhyvastijojoilulle

Hassua ajatella, että joskus oli versio minusta, jonka ainoa muisto reissusta olisi ollut ahdistus ja stressi skipatuista treeneistä, aterioista joita en pystynyt punnitsemaan ja kaloreista joita en tiennyt. Kehosta, jonka olisi pitänyt olla vähän pienempi reissua varten.

Ja nyt kun katson noita kuvia, tuntuu uskomattomalta miten kaukainen se versio on. Vau.

Miten en vaihtaisi mihinkään muistoa siitä, miten huutolaulettiin siskon kanssa keikalla. Tai miltä Atlantin merituuli tuntui kasvoja vasten. Tai sitä, miten nukuttiin siskon kanssa saman peiton alla, kun jouduttiin karkaamaan Airbnb:stä hotelliin.

En vaihtaisi mihinkään sitä sydämessä kivistelevää onnen määrää, mitä tunnen aina ajatellessani reissuamme.

Ja vasta nyt, “toisella puolella”, todella ymmärrän:
miten paljon elämästä jää kokematta, jos kaikki energia menee taisteluun omaa kehoa vastaan. 🩷

💕Muista tallentaa ja kommentoi, jos toivot herkkutärpit osan 2

Jaoin storyyn aiemmin herkkutärppejä, jotka on valmiiksi sopivassa koossa päivittäiseen herkutteluun, jos kamppailet annoskoon kanssa 😊
Näistä pyydettiin tekemään julkaisu, jotta tallentaminen olisi helppoa, joten täältä pesee 😊🩷

Oon yleensä kirjoittanut tarkemmat ravintotiedot kuvatekstiin, sillä en tahdo korostaa sivuillani kaloreita, vaikka ne toisinaan voivat olla erinomainen tapa herkkujen sopivan annoskoon hahmottamiseen ja esim. itse hyödyin kalorien laskennasta nuorempana anoreksiasta parantumismatkallani, sillä uskalsin alkaa syödä kaikkea ja riittävästi 😊🩷 Nyt kirjoitin ne kuitenkin kuviin: kumpaa toivotte jatkossa kuviin vai kuvatekstiin?

P.s. Isoista pakkauksista voi aina myös jakaa itselleen minigrip pusseihin heti kaupasta kotiin palattuaan sopivia annoksia, koska monella haaste on etenkin se, että isokin p***i tulee helposti syötyä yhdeltä istumalta tyhjäksi, jos syö suoraan p***ista 😊

10 herkkutärppiä ~ 200kcal 🍬👉🏻