Maarit Jantunen

28/09/2026

Viime viikko kuvin. Kuvaa hyvin mun elämää tällä hetkellä:

1. Kahvilat ovat mulle täydellisiä ympäristöjä olla ihmisten keskellä, m***a ilman tarvetta varsinaisesti osallistua. Täyttävät usein myös kauneuden tarvetta.
2. Juoksu on palannut elämään. Nautin.
3. Ruokin paljon ajatteluani lukemalla. Tällä hetkellä Hartmut Rosan Resonance tuottaa suuria ajatusketjuja.
4. Olen alkanut tykästyä mallitilkkujen neulomiseen: ”Millainen ’kangas’ tällä langalla ja eri puikoilla syntyy?”
5. Tällä viikolla olen halunnut aloittaa. Neuleet ovat siihen hyvä ja helppo kanava. Neulon omiin laskelmiini pohjautuen, ruutupaperille kirjoitettuna. Tällä pääsee alkuun.
6. On se aika, kun on ommeltava takki. Hiha on siinä prosessissa usein pieni murheenkryyni…
7. On myös se aika, kun Tarte tatin -pannu kaivetaan kaapista ja yritetään onnistua.
8. Happihyppely saderintamien välissä.
9. Tämä omassa ateljessa aiemmin syntynyt asu pyysi päästä sunnuntaikävelylle…
10. …ja me suunnattiin mm. mun lempisuoralle Helsingissä.
11. Vielä voi istua parvekkeella lukemassa. Tämä kirja melkein hyppäsi laukkuuni kirjastossa. Melkoinen.
12. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi maalannut. Mieltä rauhoittavaa, vaikka sitä tekisi samalla, kun parantaa maailmaa ystävän kanssa hänen työhuoneellaan.

22/09/2026

Loin Substackiin uuden julkaisun. Omassa mielessäni se on tavallaan blogi. Kirjeiksi näitä kai siellä kutsutaan. Ajatuksenani on jakaa enemmän havaintojani maailmasta. Pohtia niiden vaikutusta myös itseeni. Samalla, kun tutkailen omaa tapaani olla tässä maailmassa.

Tilaamalla Substackissa julkaisun, postaukset tulevat suoraan sähköpostiin. Nähdään siellä!

Tiistaiaamu.

31/08/2026

Maailma vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Vai vastaako?

24/08/2026

”Jos en tänään yrittäisi olla parempi versio itsestäni. Ehkä jopa vähän huonompi.
Silloin huomenna ei tarvitsisi kurkotella niin korkealle ollakseen taas parempi versio itsestä.”

11/08/2026

Elokuu. On tunne, että tästä voi tulla muutosten syksy.

Olen kaivannut ajattelua ja oivaltamista. Ruokkinutkin sitä. Mutten vielä keksinyt, millaisessa muodossa tarjota sitä maailmalle.

Huomannut tuntevani helpotusta, kun ompelukoneet ovat näkymättömissä kaapissa. Kankaat vain yhä kutkuttavat.

Opetellut olemisen tasapainoa. Etsinyt resonanssia. Tunnustellut, mikä elämässä tarjoaa jotain takaisin ja mikä ei.

Kun on vihdoin saanut hidastettua elämänsä niin, että hermosto hyrrää mukana, alkaakin kaivata lisää actionia ja tekemistä.

Kauneutta, ajattelua ja kirjoittamista.

08/06/2026

Tuntuu, että itsessä on menossa m***a muutosta. Pää harmaantuu sitä vauhtia, että joka aamu vähän jännittää katsoa itseä peilistä. Entinen tummatukkainen joutuu katselemaan myös värejä vähän toisella silmällä. Musta ei enää olekaan se, joka luo kehykset kasvoille. Jotain särmää kaipaa.

Keho muuntuu myös. Aiemmat luottovaatteet tuntuvat joltain ihan muulta. Materiaaleista haluaa mukavuuden nimissä karsia loputkin polyt. Sekin on mahdollista, että huomaa jonkin olevan liian tyttömäistä ja tätimäistä - yhtä aikaa.

Ja se kaikki ulkoinen muutos on kuitenkin vain heijastumaa siitä, että käy läpi jotain sisäisesti. Mitä minä haluan? Mistä unelmoin? Millaista elämää tahdon elää? Mikä merkitys kaikella on?

Ostan valkoisen kankaan ja toivon, että se sitoo valollaan yhteen kaikki värit, jotka ovat pulpahdelleet esiin. Kirkastaa sen, joka nyt näyttää samealta. Rauhoittaa tuon, joka tuntuu liiankin terävältä.

03/05/2026

Halusin ottaa itseäni irti somesta. Koska halusin käyttää aikaani ja energiaani jotenkin paremmin.

Se onnistui. Tuntuu, että olen hyvin yhteydessä itseeni.

Ja samalla: en muista, milloin olisin ollut näin kaukana toisista.

Somessa on puoli, joka sitä kritisoidessa usein unohtuu:

sosiaalinen.

Ehkä kyse ei olekaan siitä, että some tarjoaisi vääränlaista yhteyttä. Vaan siitä, että sen ulkopuolella yhteyden löytäminen on joskus vielä vaikeampaa.

Täytynee palata vähän takaisin…

01/04/2026

Tällä työpöydällä voisi olla enemmänkin juttuja. Siitä seuraa aina kysymys: mitä ne olisivat?

Yksi mulle luontainen tapa on nähdä rakenteita ja kokonaisuuksia. Kaikkialla.

Huomata, miten asiat muodostuvat, mikä niihin vaikuttaa ja mihin ne johtaa. Missä ongelmien ydin piilee.

Mihin sen valjastaisi?

21/02/2026

Minäkin taisin joutua neuloosin vietäväksi.

Se alkoi syksyllä hyvin rationaalisesta ajattelusta, että jos antaisin käsilleni muuta tekemistä, räpläisinkö niin paljon puhelintani.

Päätin ensin neuloa hihatinhässäkän, josta tuli liian iso ja muutenkin outo. Nyt sen puretuista langoista on syntymässä neuletakki - viittä vaille valmis. Viimeistely meinaa jäädä tekemättä. Seuraavan paidan langat jo huutelevat.

Lankojen maailma vahvuuksineen on minulle ihan uusi. Niiden ominaisuuksiin voisin upota, ihan niin kuin kankaidenkin. M***a vielä nopeammin minussa on aktivoitunut se, joka kysyy kaikessa, että miksi. Miksi kavennukset tehdään tässä 4 kerroksen välein, m***a tuolla toisaalla 2 kerroksen? Miksi tässä käytetään tuota lisäystapaa ja tuossa toista? Voisiko hihan tehdä jotenkin toisin? Silmukka kerrallaan tämä minulle uusi maailma alkaa avautua….

En ole varma, onko tämä parasta puuhaa ihmiselle, jonka pitäisi enemmänkin aktivoitua kuin rauhoittua. Saada itsensä liikkeelle kuin pysähtyä. M***a jokin sen rytmisyydessä kiehtoo. Se tuottaa flowta.

Tämä voi olla vain yksi sykli, joka hiipuu, kun olen saanut siitä riittämiin. Tai sitten se tuli jäädäkseen.
Aika näyttää.

Nyt neulon neuletakkini valmiiksi, kiinnitän siihen blingbling-napit. Sitten otan keltaiset langat käteeni. Mustan langan neulottavuuden haastavuus (ainakin näin talvella) asettaa kysymyksiä myös omalle tyylille... Miten nämä neuleet sopivat muuhun vaatekaappini, jos ne eivät ole mustia?

Ja niin - miten saada näistä istuvia? Sitä kaavoittaja-minäni pohtii…

06/01/2026

Loman uuvuttama. Jouluruusu ja minä.

Tänään alkaa työvuosi 2026 ja huomaan suuntaavan sitä kohden kiitollisuudella - ja vähän jopa huojentuneena.

Keholla ja käsillä tekeminen tuntuu juuri nyt helpommalta kuin ajatteleminen, tunteminen ja kannatteleminen.

Saa tehdä jotain konkreettista ja näkyvää. Vaikka sitten purkaa joulua…

Valoa kohti. 🌸🩷🌸