Pekka Naurin yölinja

Pekka Nauri: "Yölinja, täällä Pekka Nauri. Kuulen sinut, tervetuloa ohjelmaan. Kuka siellä?"

Soittaja: "Hei Pekka, tässä on Tarja. Olen yrittänyt soittaa useita kertoja, m***a tuntuu, että yhteydet eivät ole toimineet. Kuuluuko nyt?"

Pekka Nauri: "Hei Tarja, kyllä sinut kuuluu nyt selvästi. Pahoittelut, on ollut hiljaista täällä viime aikoina. Miten voin auttaa sinua tänä iltana?"

Tarja: "No, olen huolissani, Pekka. Oletko sinä kunnossa? Ohjelmasi ei ole kuulunut radiossa viime viikkoina lainkaan."

Pekka Nauri: "Voi ei, vakavasti? Olen tässä miettinyt, miksi kukaan ei ole soittanut, ja olen ollut aivan yksin nämä kaksi viikkoa. Olen puhunut ja puhunut, m***a en ole saanut yhtään vastausta. Luulin, että yleisö oli vain kyllästynyt minuun!"

Tarja: "Ei suinkaan, Pekka! Kaikki ovat olleet huolissaan ja miettineet, missä olet. Onko mahdollista, että lähetys ei ole ollut päällä?"

Pekka Nauri: "Voi hyvänen aika, anna minun tarkistaa täältä... Voi ei, näyttää siltä, että lähetys on ollut pois päältä nämä kaksi viikkoa! En tiedä, kuinka tämä on mahdollista. Tämä on noloa, Tarja."

Tarja: "Voi Pekka, se selittää kaiken! Tärkeintä on, että nyt olet takaisin. Olemme kaikki kaivanneet ohjelmiasi."

Pekka Nauri: "Tarja, olen niin pahoillani tästä sekasorrosta. Olen todella kiitollinen, että soitit ja huomasit tämän. Aion selvittää, miten tämä pääsi tapahtumaan, jotta se ei toistu. Onneksi olet nyt linjalla."

Tarja: "Ei hätää, Pekka. Tekniikka voi joskus pettää meistä parhaankin. Olen vain iloinen, että olet kunnossa ja ohjelma voi jatkua."

Pekka Nauri: "Kiitos ymmärryksestäsi ja tuestasi, Tarja. Tämä on ollut opettavainen kokemus. Lupaan, että jatkossa tarkistan aina, että lähetys on päällä ennen kuin aloitan. Kiitos, että jaksat kuunnella ja soittaa."

Tarja: "Tietysti, Pekka. Jatkamme kuuntelua. Hyvää illanjatkoa!"

Pekka Nauri: "Kiitos Tarja, ja hyvää illanjatkoa sinullekin. Ja kaikille kuuntelijoille, jotka ovat ehkä yrittäneet tavoittaa meitä – pahoittelut hiljaisuudesta ja kiitos kärsivällisyydestä. Yölinja on nyt takaisin, älkää menkö minnekään. Näkemiin."

Pekka Nauri: "Yölinja, terve tuloa. Täällä Pekka kuuntelee. Kerro, kuka siellä ja mikä mielen päällä?"

Soittaja: "Hei, tässä on Laura, ja olen ammattibiologi. Olen kuunnellut näitä viimeisiä puheluitanne ja minun on sanottava, että olen melkoisen ärsyyntynyt. Miten voitte kuluttaa näin kallista lähetysaikaa moiseen humpuukiin? Eläimet eivät ymmärrä puhetta, tämä on tieteellinen tosiasia!"

Pekka Nauri: "Hei Laura, kiitos soitostasi ja näkökulmastasi. Totta, tieteellisesti eläimet eivät 'ymmärrä' puhetta samalla tavalla kuin me ihmiset. M***a usein eläinten ja ihmisten välillä on kommunikaatiota, joka ei perustu pelkästään sanojen ymmärtämiseen. Onko sinulla ajatuksia siitä, miksi jotkut kokevat eläinten reagoivan ääniin tai jopa tietyille ohjelmille?"

Laura: "Pekka, tämä on naurettavaa. Kyllä, eläimet voivat reagoida ääniin, m***a ajatus siitä, että ne 'kuuntelevat' tai saavat jotain merkityksellistä irti radiolähetyksestä, on antropomorfista harhakuvitelmaa. Ihmiset projisoivat omia tunteitaan ja ajatuksiaan näihin tilanteisiin."

Pekka Nauri: "Ymmärrän kantasi, Laura, ja se on täysin validi tieteellisestä näkökulmasta. On tärkeää erottaa, mitä me tunnemme ja toivomme eläinten ymmärtävän, ja mitä ne todellisuudessa ymmärtävät. Tiede antaa meille työkaluja ymmärtää maailmaa objektiivisesti."

Laura: "Juuri näin, ja ihmisten pitäisi kuunnella tiedettä enemmän. Meidän tulee..."

[Taustalta kuuluu kissojen maukumista]

Pekka Nauri: "Laura, onko sinulla siellä kissoja?"

Laura: "Kyllä, minulla on kaksi kissaa, ja he maukuvat nyt, koska heidän ruoka-aikansa on lähellä. Anteeksi tämä keskeytys."

Pekka Nauri: "Ei huolta, Laura. Tämä tuo mieleeni kysymyksen: oletko huomannut, reagoivatko kissasi, kun puhut niille tai kun ne kuulevat ihmisen äänen radiosta tai televisiosta?"

Laura: "No, he reagoivat ääneeni, koska he tunnistavat sen ja yhdistävät sen ruokaan ja huolenpitoon. M***a se ei tarkoita, että he 'ymmärtävät' minua samalla tavalla kuin ihminen ymmärtäisi."

Pekka Nauri: "Täysin totta. M***a onko mahdollista, että vaikka he eivät ymmärrä sanoja, he aistivat sävyjä, tunnetiloja tai jopa musiikin rytmiä, joka voi vaikuttaa heidän käytökseensä tai olotilaansa?"

Laura: "Tietenkin, äänillä on vaikutusta, ja..."

[Kissojen maukuminen voimistuu]

Laura: "Odota hetki, Pekka. Näyttää siltä, että he haluavat jotain nyt heti... ja mitä? Ei voi olla totta."

[Laura nauraa]

Laura: "Pekka, sinun äänesi tuntuu rauhoittavan heitä. Kun laitoin puhelimen lähemmäs heitä sinun puhuessasi, he molemmat asettuivat ja vain kuuntelevat. Tämä on... tämä on outoa."

Pekka Nauri: "Voi kuinka mielenkiintoista, Laura! Vaikka me tiedämme, että tiede sanoo yhtä, ja usein se onkin niin, joskus eläimet yllättävät meidät. Ehkä tämä voisi olla jonkinlaista tutkimuksen aihetta sinulle?"

Laura: "Hmm, kenties. Ehkä olen aliarvioinut eläinten kykyä 'kuunnella' tai reagoida. Tämä antaa minulle paljon ajateltavaa, Pekka. Kiitos tästä oivalluksesta."

Pekka Nauri: "Ei kestä, Laura. Oli ilo keskustella kanssasi ja oppia jotain uutta yhdessä. Ehkä tämä on muistutus meille kaikille, että oppiminen on jatkuva prosessi. Hyvää illanjatkoa sinulle ja kissoillesi!"

Laura: "Kiitos, ja hyvää illanjatkoa myös sinulle, Pekka. Näkemiin."

Pekka Nauri: "Näkemiin, Laura. Ja kaikille kuuntelijoille, pysykää uteliaina ja avoimina maailman ihmeille. Yölinja jatkuu, älkää vaihtako kanavaa."

Pekka Nauri: "Yölinja, terve tuloa. Pekka täällä taas kuuntelemassa. Kuka siellä ja mikä mielen päällä?"

Soittaja: "Moi Pekka, tässä on Paula. Kuuntelin juuri, kun se edellinen soittaja kertoi ankkansa reagoivan ohjelmaasi. Minulla on kultakala, ja ajattelin, että jos se Aku-ankka voi, niin miksei sitten minun Samppakin!"

Pekka Nauri: "Hei Paula! No tämähän alkaa muodostua eläinystävällisimmäksi radiolähetykseksi ikinä. Kerrohan, miten Samppa yleensä reagoi, kun Yölinja on päällä?"

Paula: "No yleensä Samppa vain ui siellä kulhossaan, m***a laitetaanpa nyt radio lähemmäs akvaariota ja katsotaan mitä tapahtuu. Samppa, nyt sinä olet lähetyksessä!"

[Taustalla kuuluu veden lorinaa ja pieniä kuplia]

Pekka Nauri: "No terve Samppa, tervetuloa Yölinjaan! Toivottavasti pidät show'sta. Paula, näyttääkö Samppa kuuntelevan?"

Paula: "Hmm, se kyllä kääntyi kohti radiota kun laitoit musiikkia soimaan. Nyt se tuijottaa oikein tarkasti. Ehkä se yrittää ymmärtää, mitä sanotaan."

Pekka Nauri: "Voi kuulostaa siltä, että Samppakin on musiikin ja puheen ystävä. Onhan se tiedossa, että kultakalat voivat reagoida ääniin ja jopa erottaa ihmisten ääniä toisistaan. Ehkä Samppa tunnistaa minun ääneni nyt jatkossa."

Paula: "Voi olla, Pekka. Se olisi kyllä hauskaa. Samppa, kuunteletko sinä Pekkaa?"

[Kuplintaa jatkuu, Samppa ui ympyrää akvaariossaan]

Pekka Nauri: "Näyttää siltä, että Samppa nauttii ohjelmasta omalla kalamaiseen tapaansa. Paula, onko sinulla jotain, mitä haluaisit kysyä tai sanoa Sampan puolesta?"

Paula: "Ei kysymyksiä, m***a toivon, että Samppa viihtyy kuunnellessaan. Ehkä hänkin alkaa odottaa Yölinjaa yhtä innokkaasti kuin Aku-ankka."

Pekka Nauri: "Toivotaan niin. Lähetän Sampan suuntaan paljon positiivisia vibraatioita ja toivon, että hän viihtyy kuuntelijana. Paula ja Samppa, kiitos että jaoitte hetkenne kanssamme täällä Yölinjassa."

Paula: "Kiitos Pekka! Me kuuntelemme jatkossakin. Hyvää yötä!"

Pekka Nauri: "Hyvää yötä Paula ja Samppa. Pitäkää huolta toisistanne ja pysykää kuulolla. Ja kaikki muutkin kuuntelijat, muistakaa, että Yölinja on täällä teitä varten, oli teillä sitten höyheniä tai eviä. Yölinja jatkuu, älkää vaihtako kanavaa.

Pekka Nauri: "Yölinja, hyvää iltaa. Tervetuloa ohjelmaan. Kuulen sinut. Kuka siellä ja millä asialla?"

Soittaja: "Moi Pekka, tässä on Leena. Mulla on tässä vieressäni mun lemmikkiankka, Aku. Kuulostaa ehkä hassulta, m***a Aku tässä aina alkaa kvaakkumaan aina kun sun ohjelma alkaa. Ajattelin, että annetaan Akun nyt itse kertoa, mitä sillä on mielessä."

Pekka Nauri: "No terve Aku! Tämähän on ensimmäinen kerta, kun Yölinjalla on ankka soittajana. Mielenkiintoista kuulla, että ohjelmani saa aikaan reaktion. No niin Aku, mikä on sanottavasi?"

[Taustalta kuuluu ankkojen kvaakuntaa]

Leena: "Näetkö Pekka, joka kerta kun sinä puhut, Aku reagoi näin. Olen miettinyt, onko se äänesi vai jokin sanoissasi, joka Akua puhuttelee."

Pekka Nauri: "Kvaak kvaak, Aku. Täytyy sanoa, että tämä on varsin erikoinen ja hauska tilanne. Ehkä Aku pitää radiosta tai sitten minun ääneni muistuttaa sitä jostakin. Aku, oletko sinä Yölinjan suurin fani?"

[Lisää kvaakuntaa]

Leena: "Voihan olla, että se pitää sun äänen sävystä. Aku on kyllä aina ollut vähän erikoinen sillä tavalla. Ehkä se kuvittelee olevansa osa keskustelua."

Pekka Nauri: "Se on mahdollista, Leena. Ankat ovat tunnetusti hyvin älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä. Aku, sinun pitäisi tulla studioon joskus vierailulle, kunhan vain löydetään sopiva ankka-ystävällinen istuin."

[Ankka kvaakkuu entistä innokkaammin]

Leena: "Kuulitko Pekka? Se innostui nyt aivan täysin! Aku, pidä nyt hetki hiljaisuutta."

Pekka Nauri: "Näyttää, että meillä on selvästi innokas kuuntelija. Leena, pidä huolta Akusta ja kiitos, että jaoit tämän hauskan tarinan kanssamme. Ehkä meidän pitää alkaa suunnitella erityistä eläinystävällistä lähetystä tulevaisuudessa."

Leena: "Kiitos Pekka, pitää varmaan alkaa totuttaa Aku muitakin ohjelmiasi kuuntelemaan. Hyvää yötä!"

Pekka Nauri: "Hyvää yötä, Leena ja Aku. Toivottavasti kuulemme teistä taas. Muille kuuntelijoille, jos teidän lemmikkinne reagoivat Yölinjaan tai muuhun ohjelmaan, olisi hauska kuulla siitä. Yölinja jatkuu, pysykää kuulolla."

Pekka Nauri: "Yölinja, hyvää iltaa. Tervetuloa, kuulen sinut. Kerro nimesi ja mistä haluaisit keskustella?"

Soittaja: "Moi, täällä on Kari. Kuule, missä taajuudella sinun ohjelmasi oikein on radiossa? Olen yrittänyt etsiä sitä joka puolelta."

Pekka Nauri: "Hei Kari, kiitos soitostasi. Yölinja kuuluu tässä ja nyt, m***a mitä tarkoitat? Kuunteletko minua nyt puhelimen kautta vai radion?"

Kari: "No siis, minä haluaisin tietää, millä taajuudella sinun ohjelmasi on, että voin virittää radioni oikein."

Pekka Nauri: "Kari, jos kuulet minua nyt, niin olet jo oikealla taajuudella. Olet yhteydessä suoraan ohjelmaani. Miten muuten voisimme puhua näin?"

Kari: "Ei kun minä tarkoitan, että millä FM-taajuudella? Niinkuin, onko se 101.1 vai 104.5? Missä teidän kanavanne on?"

Pekka Nauri: "Kari, Yölinja on tällä hetkellä suorassa lähetyksessä, ja jos kuulet minua puhumassa juuri nyt, olet jo kanavalla. Sinun ei tarvitse virittää radiota mihinkään, koska olet jo kuulolla. Puhelimesi kautta olet linjoilla."

Kari: "M***a minä haluan tietää taajuuden, jotta voin kuunnella sinua autossani. En ole varma, kuuntelenko sinua nyt puhelimestani vai radiosta."

Pekka Nauri: "Ahaa, ymmärrän nyt. No, Yölinjan voit kuunnella FM-taajuudella 92.3 MHz. Jos olet autossasi, voit virittää radion tuolle taajuudelle ja kuulet ohjelman sieltä. M***a koska puhut kanssani nyt puhelimitse, olet suorassa yhteydessä studioon."

Kari: "Odota hetki... niin, totta! Minähän kuuntelen sinua juuri nyt puhelimeni kautta. Haha, olin niin keskittynyt taajuuden etsimiseen, että unohdin, miten olin yhteydessä sinuun."

Pekka Nauri: "Eipä kestä, Kari. Se voi joskus sekoittaa, kun teknologia on kyseessä. Toivottavasti löydät oikean taajuuden autollesi, m***a muista, että voit aina soittaa suoraan tänne studioon, kuten nyt teit."

Kari: "Kiitos Pekka, ja anteeksi tämä sekaannus. Nyt tiedän, miten kuunnella ja miten soittaa. Hyvää illanjatkoa!"

Pekka Nauri: "Kiitos samoin, Kari. Hyvää illanjatkoa ja turvallisia ajomatkoja. Yölinja jatkuu, kuuntelijat. Pysykää kanavalla."

Pekka Nauri: “Yölinja, hyvää iltaa. Tervetuloa ohjelmaan. Kuulen sinut. Kuka siellä?”

Soittaja: “Hei, täällä on Mirkku. Minulla on vähän erikoinen tilanne. En ymmärrä, miksi mieheni haluaa aina mennä lomalle Rodokselle. Siis joka kerta, kun suunnitellaan lomaa, hänen ehdotuksensa on Rodos ja vain Rodos.”

Pekka Nauri: “Hei Mirkku, kiitos soitostasi. Rodos on toki kaunis paikka, m***a ymmärrän, että kaipaatte vaihtelua. Onko miehesi kertonut, miksi hän on niin kiinnostunut juuri Rodoksesta?”

Mirkku: “Ei oikeastaan, hän sanoo vain, että se on kaunis paikka ja siellä on hyvä sää. M***a minä haluaisin kokea muitakin paikkoja ja kulttuureita. Meillä on ollut tästä jo m***a keskustelua.”

Pekka Nauri: “Täysin ymmärrettävää. On tärkeää, että molemmat osapuolet tuntevat olonsa mukavaksi lomasuunnitelmien kanssa. Onko hänellä jotain erityistä syytä, joka tekee Rodoksesta niin tärkeän juuri hänelle?”

Mirkku: “No, nyt kun kysyt, niin kerran hän mainitsi jotain vanhasta ystävästä, jota hän tapaa siellä. M***a ei ole puhunut siitä sen enempää. Luulin, että se oli vain satunnainen kohtaaminen.”

Pekka Nauri: “Mielenkiintoista. On mahdollista, että Rodoksella on hänelle henkilökohtaisempaa merkitystä. Ehkä seuraavalla kerralla, kun aihe tulee esille, voisit kysyä häneltä hieman enemmän tästä ystävästä ja heidän kohtaamisistaan?”

Mirkku: “Niin, ehkä minun pitäisi. Toivon vain, että…”

[Ääni taustalla]: “Mirkku, kuka siellä puhuu? Mitä teet?”

Mirkku (kuiskaten): “Se on vain Pekka Nauri, Yölinjasta… keskustelemme lomastamme.”

[Toinen ääni]: “Mirkku, minun pitää kertoa sinulle jotain Rodoksesta…”

Pekka Nauri: “Mirkku, kaikki kunnossa siellä?”

Mirkku: “Kyllä, hetkinen… Mitä sinun on pitänyt kertoa minulle?”

[Tauko]

Mirkku: “Pekka, olen pahoillani, tämä keskustelu täytyy keskeyttää. Minun täytyy selvittää jotain tärkeää.”

Pekka Nauri: “Ymmärrän täysin, Mirkku. Toivon, että saatte asiat selviksi. Jos tarvitset jatkossa tukea tai keskustelukumppania, Yölinja on aina täällä. Pidä huolta itsestäsi ja toivotan teille hyvää loppuiltaa.”

Mirkku: “Kiitos Pekka, hyvää yötä.”

Pekka Nauri: “Hyvää yötä, Mirkku. Muistakaa kuuntelijat, elämä on täynnä yllätyksiä ja keskustelu avaa ovia. Pysykää linjalla, Yölinja jatkuu.”

Pekka Nauri: "Yölinja, Pekka Nauri täällä taas. Tervetuloa, ketä meillä on linjalla tällä kertaa?"

Soittaja: "Moi Pekka, täällä Juho jälleen ja koko porukka tässä kuuntelee! Meillä on taas yksi muistelma, jota ei saada ratkaistua. Muistetaan eräs vanha Karpon jakso, jossa Karpo löytää romukasasta asuvan vanhan miehen. Se oli mustavalkoinen jakso. Mitähän se mies mahtoi sanoa siinä? Jakso on jäänyt mieleen, m***a repliikit ovat hukassa."

Pekka Nauri: "Hei taas, Juho ja porukka. Teilläpä on mielenkiintoisia muisteluita tänään! Karpon ohjelmat ovat kyllä olleet aikamoisia klassikoita. Mustavalkoinen jakso, hm... Tarkoitatteko sitä, missä Karpo puhuu romukasan keskellä elävän erakon kanssa?"

Juho: "Juuri sitä! Se vanha mies, joka asui siellä omassa pienessä maailmassaan. En muista tarkkaan, m***a hän sanoi jotain todella mieleenpainuvaa."

Pekka Nauri: "Joo, muistan kyllä kohtauksen. Se oli hyvin koskettava. Se vanha mies puhui siitä, kuinka 'kaikki tarpeellinen löytyy, jos vain osaa katsoa oikein', ja kuinka 'elämä ei ole romua, vaikka joskus siltä tuntuukin'. Se oli todella voimakas hetki Karpon ohjelmassa."

Juho: "Aivan, nyt kun sanot, niin se alkaa palautua mieleen! Se oli todella syvällinen hetki. Kiitos Pekka, että muistutit meitä. Se jakso kertoi niin paljon enemmän kuin vain elämän romuista."

Pekka Nauri: "Ei kestä ollenkaan, Juho. Karpon ohjelmat ovat usein täynnä syvällisiä hetkiä ja ne herättävät ajatuksia vielä vuosienkin päästä. Onneksi saimme tämänkin muistelman selvitetyksi. Jatkakaa muistelua ja pitäkää historia elävänä!"

Juho: "Kiitos taas kerran, Pekka. Ehkä meidän pitäisi järjestää Karpo-maraton, jotta saadaan kaikki muistot kerralla kuntoon! Hyvää yötä!"

Pekka Nauri: "Hyvää yötä, Juho ja koko porukka. Karpo-maraton kuulostaa erinomaiselta idealta. Nauttikaa illastanne ja toivottavasti tapaamme taas Yölinjalla. Hei hei!"

Pekka Nauri: "Yölinja, täällä jälleen Pekka Nauri. Kuulen sinut, terve tuloa linjoille. Kuka siellä?"

Soittaja: "Hei Pekka, täällä on taas Juho. Olimme äskenkin puhelimessa. Nyt tuli uusi väittelyn aihe porukassamme: muistellaan, että kun Malmin uimahalli avattiin, oli siellä kylmävesiallas. Kaverit sanovat, että ei ollut, m***a minä muistan uineeni siinä. Voitko auttaa tässäkin?"

Pekka Nauri: "Hei taas, Juho! No katsotaan, jos saadaan selvyyttä myös tähän. Malmin uimahalli... se on ollut pystyssä jo tovin. Muistelen, että siellä on ollut monenlaisia altaita vuosien varrella. Puhutaanko nyt heti avajaisten ajan tilanteesta?"

Juho: "Joo, juuri avajaisten aikaan. Väitän, että siellä oli kylmävesiallas heti kun se avattiin."

Pekka Nauri: "Okei, anna minun miettiä... Malmin uimahalli, jos en väärin muista, avattiin yleisölle 1970-luvun lopulla. Kylmävesialtaat eivät olleet tuolloin kovin yleisiä, m***a Malmilla oli kuitenkin monipuoliset palvelut jo alusta alkaen."

Juho: "Näin! Kaverit epäilevät, m***a olen melko varma siitä kylmästä altaasta."

Pekka Nauri: "Juho, teidän muistinne saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Tarkistin tässä äsken vanhoja lehtileikkeitä, ja maininta siitä, että Malmin uimahallissa oli alusta alkaen monipuoliset palvelut, mukaan lukien kylmävesiallas, löytyy. Näyttää siltä, että voit kertoa kavereillesi olevasi oikeassa."

Juho: "Mahtavaa, kiitos Pekka! Tämä selkeyttää m***a vuosien aikaista väittelyä."

Pekka Nauri: "Eipä kestä, Juho. On aina yhtä mukavaa selvittää näitä historiallisia seikkoja ja tarjota vähän faktaa keskustelujenne tueksi. Jatkakaa nauttimista uimahallimuistoista ja pitäkää huolta!"

Juho: "Kiitos, Pekka. Kyllä me jatketaan ja ehkä tämä lopettaa tämän illan väittelyt. Hyvää yötä!"

Pekka Nauri: "Hyvää yötä, Juho. Toivottavasti loput illastanne sujuvat sopuisammissa merkeissä. Näkemiin."

Pekka Nauri: "Yölinja, terve tuloa. Kuulen sinut. Kerro, kuka siellä ja mikä mielen päällä?"

Soittaja: "Moi Pekka, tässä on Juho. Heräsin krapulassa ja nyt tässä väitellään kaverin kanssa eilisestä tv-ohjelmasta, Kokki Kolmionen. Muistellaan neljättä jaksoa, m***a ei voida sopia, tehtiinkö siinä röstiperunoita vai kalasoppaa. Voisitko auttaa?"

Pekka Nauri: "Hei Juho! Ahaa, Kokki Kolmionen, se on kyllä mainio show. Neljäs jakso... annas kun mietin. Muistan, että siinä jaksoa kehuttiin erityisesti sen monipuolisuuden vuoksi. Muistaakseni siinä tehtiin kalasoppaa, se oli sellainen runsas, kermainen soppa."

Juho: "Näetkö sen, kaveri! Sanoinhan, että se oli kalasoppaa. M***a odotas, hän väittää, että röstiperunat olivat osa pääruokaa. Eikö niitä tehty ollenkaan?"

Pekka Nauri: "Joo, nyt kun mainitsit, röstiperunat olivat myös mukana! Ne olivat lisukkeena sille kalasopalle. Kokki Kolmionen esitteli, miten röstiperunat saadaan rapeiksi ja kultaisiksi ulkoa, m***a ihanan pehmeiksi sisältä. Eli molemmat olette oikeassa."

Juho: "No niin! Kiitos Pekka, tämä selvittää m***a asiaa. Arvasin, että molemmat olivat ohjelmassa. Krapula sumentaa muistia aivan liikaa."

Pekka Nauri: "Ei mitään, Juho. Kiva, että voitiin selvittää tämä pieni välikohtaus. Toivottavasti krapula hellittää ja pääsette nauttimaan päivästä. Ehkä kokeilette itse tehdä tuota reseptiä kotona?"

Juho: "Kyllä, pitää varmaan testata, jos se auttaisi palauttamaan voimia. Kiitos avusta, Pekka. Hyvää illanjatkoa!"

Pekka Nauri: "Kiitos samoin Juho, pidä huolta ja kokeile reseptiä, ehkä se kohottaa päivää. Hyvää illanjatkoa myös kaikille kuuntelijoille, muistakaa juoda vettä ja syödä hyvin, erityisesti jos ilta venähtää pitkäksi. Yölinja jatkuu, pysykää kuulolla."

Pekka Nauri: "Yölinja, hyvää iltaa. Kuulen sinut. Kerro, kuka siellä?"

Soittaja: "Hei Pekka, täällä on Timo. Usko tai älä, m***a olen jumissa hississä juuri nyt, ja ainoa tapa päästä pois on korjata hissin ohjausjärjestelmä. Olen logannut sisään Unix-terminaaliin ja avannut vi-editorin, m***a en muista miten siitä pääsee ulos. Voitko auttaa?"

Pekka Nauri: "Voi hyvää päivää, Timo! Tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun Yölinjassa ratkotaan tällaista pulmaa. Katsotaan, josko me saamme sinut sieltä pois. Vi-editorista poistuminen, jos et ole tehnyt muutoksia tai haluat hylätä muutokset, tapahtuu painamalla ESC ja kirjoittamalla :q! ja sitten painamalla Enter. Se sulkee editorin hyläten kaikki muutokset."

Timo: "Okei, kokeilen... Ja jos olen tehnyt muutoksia, jotka haluan tallentaa?"

Pekka Nauri: "Jos haluat tallentaa tekemäsi muutokset, paina ensin ESC avataksesi komentotilan, sitten kirjoita :wq, joka tallentaa muutokset ja poistuu vi-editorista. Paina Enter suorittaaksesi komennon."

Timo: "Ymmärrän, anna minun kokeilla... Jess! Se toimi, Pekka! Olen nyt kirjautunut ulos vi-editorista. Nyt yritän käynnistää tämän hissin uudelleen."

Pekka Nauri: "Mahtavaa kuulla, Timo! Toivon mukaan hissi reagoi nyt komentoihisi. Miten siellä nyt näyttää?"

Timo: "Painan tässä nyt uudelleenkäynnistystä... ja, ja hissi liikkuu! Pekka, sinä pelastit minut! Kiitos tuhannesti, en olisi jaksanut odottaa hissihuoltoa näin myöhään."

Pekka Nauri: "Ei kestä ollenkaan, Timo! Todella hienoa, että sain auttaa ja että pääsit pois hissistä. Olihan se melkoinen tilanne, ja onneksi Unix-taidot tulivat tarpeeseen. Pidä varasi jatkossa hissien kanssa, ja toivottavasti loppuilta sujuu rauhallisemmissa merkeissä."

Timo: "Lupaan, että en unohda vi-editorin komentoja enää koskaan! Kiitos vielä kerran, ja hyvää yötä!"

Pekka Nauri: "Hyvää yötä, Timo. Onneksi olkoon vapautumisestasi, ja olethan varovainen. Hyvää yötä myös kaikille kuuntelijoille, muistakaa, että joskus tietotekniikkataidot todella voivat pelastaa päivän. Yölinja jatkuu, pysykää linjalla."

Pekka Nauri: “Yölinja, terve tuloa. Kuulen sinut. Kerro, kuka siellä?”

Soittaja: “Hei Pekka, tässä on Martti. Olen jo pitkään yrittänyt löytää kirjaa, jonka luin nuorena poikana vuonna 1960. Se oli vähemmän tunnettu teos, m***a siinä oli jokin elämänohje, joka vaikutti minuun syvästi. Olen etsinyt sitä kirjaa nyt jo 30 vuotta.”

Pekka Nauri: “Hei Martti, kiitos soittostasi. Voitko muistella jotain tarkempaa yksityiskohtaa kirjasta? Esimerkiksi mistä se kertoi, kuka sen mahdollisesti kirjoitti, tai mitä elämänohjetta se sinulle antoi?”

Martti: “Se on niin hankalaa, kun en muista kirjan nimeä enkä kirjailijaa. Muistan vain, että se käsitteli nuoren ihmisen kasvua ja kehitystä, ehkä matkaa itsetuntemukseen. Se elämänohje… se oli jotain sellaista, mikä opetti minulle, että elämä on arvokasta ja että meidän on elettävä se täysillä.”

Pekka Nauri: “Hmm, tuo kuvaus on hyvin yleispätevä, m***a yritetään kaivaa syvemmältä. Matka itsetuntemukseen ja kasvu… Mieleeni tulee muutamia klassikoita, m***a etsitään jotain harvinaisempaa. Kenties Herman Hessen ‘Demian’? Se on julkaistu sopivasti 1919 ja olisi voinut hyvin olla suomennettuna sinun nuoruudessasi.”

Martti: “Ei, se ei ole ‘Demian’, vaikka sekin on hieno kirja. Tämä kirja oli ehkä hieman abstraktimpi, enemmän filosofinen.”

Pekka Nauri: “Ahaa, ymmärrän paremmin. Filosofinen teos… Voisiko se olla Romain Garyn ‘Elämän edessä’? Se ei ole ehkä se kaikkein tunnetuin, m***a se käsittelee nuoruutta ja elämän haasteita hyvin ainutlaatuisella tavalla.”

Martti: “Ei ole myöskään ‘Elämän edessä’, m***a muistatko, se kirja puhui paljon valinnoista ja niiden merkityksestä elämässä. Se oli kuin opas nuorelle itselleni.”

Pekka Nauri: “Valinnat ja niiden merkitys… Tarkoititko ehkä ‘Jonathan Livingston Seagull’ Richard Bachilta? Vaikka se julkaistiin myöhemmin, 1970, se olisi saattanut olla aikainen käännös ja tavoittaa sinut nopeasti.”

Martti: “Ei, ei se, m***a kiitos yrityksestä. Muistan, että kirjan kansi oli sininen ja siinä oli kuva tiestä tai polusta, joka vei etäisyyteen. Se kuvasti matkaa…”

Pekka Nauri: “Sininen kansi, tie… Martti, se saattaa auttaa. Odota hetki, anna minun miettiä… Kenties Antoine de Saint-Exupéryn ‘Ihmisen maa’? Se on filosofinen, puhuu valinnoista, ja on aikakaudeltasi.”

Martti: “Kyllä! Sehän se on, ‘Ihmisen maa’. Voi että, Pekka, kuinka voitkaan muistaa näin paljon kirjoja! Olen niin kiitollinen, tämä on vaivannut minua vuosikaudet.”

Pekka Nauri: “Olen todella iloinen, että löysimme oikean kirjan, Martti. ‘Ihmisen maa’ on todella va ikuttava teos, ja ymmärrän hyvin, miksi se on jäänyt mieleesi niin voimakkaasti. Toivottavasti löydät kirjan pian ja pääset taas sukeltamaan sen tarinaan.”

Martti: “Kiitos Pekka, aion etsiä sen heti huomenna. Hyvää yötä ja kiitos vielä kerran.”

Pekka Nauri: “Hyvää yötä, Martti. Onneksi olkoon löydöstä, ja toivottavasti kirja tuo sinulle yhtä paljon iloa kuin ennen. Näkemiin.”

Pekka Nauri: “Yölinja, terve tuloa. Kuulen sinut. Kerro, kuka siellä?”

Soittaja: “Moi Pekka, täällä on Esa. Olen viime aikoina miettinyt erästä paikkaa Helsingissä, joka oli rakenteilla kun olin lapsi 70-luvulla. Oli iso aukea ja keskeneräinen rakennus. Muistan, että siellä oli myös vettä lähellä. Olen yrittänyt muistaa, mikä paikka se mahtoi olla.”

Pekka Nauri: “Hei Esa. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Helsinki on muuttunut paljon vuosien saatossa. Voisitko kuvailla vähän tarkemmin, miltä alue näytti tai missä se suurin piirtein sijaitsi?”

Esa: “Joo, se oli aika laaja aukea, ja muistan, että siellä oli paljon rakennuskoneita ja -materiaaleja. Lapsena se tuntui valtavalta rakennustyömaalta. Rakenteilla oleva talo oli suuri, ja lähellä oli vettä, ehkä jokin lahti tai merenpoukama. Se on jäänyt mieleeni, koska leikimme usein siinä lähellä.”

Pekka Nauri: “Hmm, se kuulostaa voisi olla monia paikkoja, m***a 70-luvulla merkittäviä rakennushankkeita oli käynnissä etenkin Helsingin keskustan alueella. Mietitään… olisiko se voinut olla esimerkiksi Töölönlahti? Siellä oli suuria muutoksia meneillään, ja se on lähellä vettä.”

Esa: “Ei, ei Töölönlahti. Se oli enemmän itään päin, muistaakseni. Rakennus oli todella massiivinen, ja se muutti koko alueen ilmettä. Me lapset kutsuimme sitä ‘linnaksi’, vaikka se ei mikään linna ollut.”

Pekka Nauri: “Ahaa, itään päin… Voisikohan se olla vaikkapa Hakaniemenranta tai Sörnäisten ranta-alue? Niissäkin oli isoja rakennustöitä meneillään tuohon aikaan.”

Esa: “Mietin sitä, m***a ei se ollut Hakaniemi… Ai niin, nyt muistan! Se oli lähellä Pasilaa, se suuri avoin alue ja tuo ‘linna’, joka oikeasti oli iso betonirakennus. Niin, ja vieressä oli vettä, joka oli osa vanhaa satama-aluetta.”

Pekka Nauri: “No nyt selvisi! Sehän täytyy olla Kalasatama. Kalasatama oli 70-luvulla vielä osittain rakenteilla, ja alueella oli paljon teollisuutta ja avointa tilaa ennen kuin se alkoi vähitellen muuttua asuinalueeksi. Se ‘linna’ saattoi hyvin olla jokin suuri teollisuusrakennus tai varasto, joka sittemmin on purettu tai muutettu.”

Esa: “Kalasatama, tietysti! Kiitos Pekka, tämä on askarruttanut mieltäni pitkään. On mahtavaa saada vihdoin selvyys sille. Se paikka on muuttunut niin paljon, etten ole enää tunnistanut sitä.”

Pekka Nauri: “Eipä kestä, Esa. Helsingin kaupunkikuva on todella elänyt ja muuttunut vuosikymmenten aikana, ja Kalasatama on yksi esimerkki alueesta, joka on kokenut totaalisen muodonmuutoksen. Onneksi muistot säilyvät, ja niitä on aina ilo verestää. Kiitos