Mysore Yoga Helsinki

Viikonlopun tunnit:

Lauantaina ohjattu 1. sarja klo 9-10.30
Sunnuntaina mysore klo 9-11

Tervetuloa! 🍃

Tule mukaan aloittamaan astangajoogan harjoittelu Mysore Yoga Helsinkiin! Astangajoogan harjoittelu vahvistaa kehoa, vähentää stressiä ja tuo positiivista energiaa arkeen.

Astangajoogan aloituskurssilla käymme läpi astangajoogan perusteet: hengitystekniikan, lihaslukot, vinyasa-metodin sekä opettelemme lyhyen ja kaikille sopivan asanaharjoituksen. Sunnuntaina tutustumme omaan tahtiin tehtävään Mysore-harjoitukseen.

Kurssi sopii kaikille, jotka haluavat aloittaa astangajoogan harjoittelun, eikä aiempaa kokemusta joogasta tarvitse olla. Kurssi sopii myös hyvin kertaukseksi sekä tukemaan jo aloitettua astangajoogan harjoittelua. Kurssin jälkeen voit osallistua kaikille Mysore Yoga Helsingin tunneille.

Mysore Yoga Helsinki on astangajoogaan erikoistunut joogakoulu ja kaikilla opettajillamme on useiden vuosien kokemus astangajoogan harjoittelusta ja opettamisesta.

Kurssin opettaa Katja Metsätähti.

Hinnat:
Pelkkä kurssi 95€
Kurssi+kymmenen kerran kortti (voimassa 3kk) 200€
Kurssi+kuukausikortti (voimassa 30pvä) 220€

Lisätiedot ja ilmoittautumiset:
[email protected]
www.mysoreyogahelsinki.fi

Lämpimästi tervetuloa aloittamaan astangajoogan harjoittelu Mysore Yoga Helsinkiin!

Uuden aloittaminen voi tuntua epämukavalta ja jopa pelottavalta, m***a usein harjoituksen hyvät puolet voittavat alun haasteet. Claudiolla alun epävarmuus muuttui voimavaraksi ja rauhoittavaksi rutiiniksi. Astangajoogaharjoituksesta tuli yksi elämän tukipilareista:

”I started practicing Ashtanga yoga in 2014, when I was 31. I had never tried yoga before, but this practice resonated with me immediately. There was something unusual about its intense, demanding physical effort, while it also required that I maintain a steady breath in order to stay relaxed. It was hard, but deeply soothing. After every tough, sweaty, and—more often than not—clumsy practice, lying down in Savasana gave me a sense of peace that always made me want to come back.

Only a few months later, I started a daily morning Mysore practice. This was intimidating at first. Being one of the few men in the room and self-conscious about my stiff, weak body, I felt completely out of place—until I realized everyone at the shala was focused on their own journey, so I kept coming back.

Over the years, Ashtanga has become one of the pillars of my life. It has helped me navigate difficult times, stress, and loss by reminding me that no matter how hard life gets, you can always breathe in, breathe out, the body will follow in movement, and the mind will often find what it needs.

After practicing daily on my own at home for years during and after COVID, I started coming to Pia’s shala in 2024. Here, now in my 40s, I have found renewed energy among a wonderful group of Ashtangis who fill the room every morning. Having such a space is not something to take for granted, and I am forever grateful to all the beautiful people who devote their lives to sharing this tradition.”

Joogamatto on turvapaikka, joka pysyy ennallaan elämän eri vaiheissa. Se on vaatimuksista vapaa tila, joka ottaa sinut vastaan juuri sellaisena kuin olet ja tarjoaa vakaan paikan elämän myllerrysten keskellä. Pieta Reitalalle astangajoogaharjoitus merkitsee tätä omaan sisäiseen rauhaan palaamista.

”Astangajoogassa mielestäni parasta on sen tarjoama turvapaikka kaikissa elämän eri vaiheissa. Oma harjoitus on aina mukana missä ikinä onkin, iloissa ja suruissa. Toki harjoitus fyysisesti voi olla välillä hyvinkin eri näköinen, m***a hengitys ja harjoituksen rytmi johdattavat meditatiiviseen tilaan. Koskaan ei tarvitse keksiä tyhjästä mitähän voisi tehdä, vaan aina voi palata omalle matolle, omaan tuttuun harjoitukseen.

Harjoitus myös yllättää minut yhä uudestaan ja uudestaan monikerroksisuudellaan. Miten sama harjoitus voikin rauhoittaa, energisoida ja auttaa löytämään kehon ihmeellisiä yhteyksiä sisään ja ulospäin? Harjoiteltavaa riittää monen elämän ajaksi, joten ei ole kiire minnekään, voi kaikessa rauhassa olla tässä ja tänään ja hyväksyä sen, että monien asioiden omaksuminen on hidasta.

Suurelta lahjalta tuntuu myös ihana salimme. On etuoikeus saada taitavaa opetusta ja joogata muiden kanssa vierekkäin. Vaikka harvoin puhumme, niin yhteinen hengittäminen kannattelee meitä.”

Mitä tapahtuu, kun suorittamaan oppinut mieli kohtaa kehon rajat? Astangajooga ei ole pelkkää kauniita asanoita ja akrobatiaa – parhaimmillaan se on matka, joka opettaa luopumaan vertailusta ja löytämään jotain paljon syvempää. Sanna Montolla kivut ja vammat muuttivat harjoituksen suorittamisesta hyväksymisen oppitunniksi ja joogamatosta tuli oman näköisensä rauhan paikka.

”Joogapolkuni on ollut täynnä erilaisia kipuja ja vammoja. Niiden syynä ei kuitenkaan ole ollut itse harjoitus vaan malttamaton ja kunnianhimoinen mieleni. Entisenä tanssijana tavoittelin alkuun täydellisiä asanoita. Minua kiehtoi astangan fyysisyys ja kauneus. Suoritin harjoitusta hammasta purren. Turhauduin, kun epäonnistuneen kiristysleikkauksen läpikäynyt olkapääni ei toiminut kuten olisin tahtonut. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että matolle ei tullakkaan suorittamaan jotain akrobatiasarjaa!

Olkapään krooniset kivut ja liikerajoitteet, polven nivelrikko, nilkan pahanlaatuinen nyrjähdys, solisluun nivelrikko … mikään näistä ei ole saanut minua luopumaan harjoituksesta. Astanga on opettanut mulle nöyryyttä, auttanut huomaamaan mikä on olennaista, mikä turhaa.

Jossain vaiheessa ymmärsin, että mun harjoitus on mun oma ja mun näköinen, ei naapurimatolla oman harjoituksensa parissa puurtavan joogakaverin tai somekuvastojen kaltainen. Siitä lähtien olen osannut iloita jokaisesta päivästä, jolloin saan itseni maton päähän seisomaan. Siinä sitten otan vastaan mitä kukin päivä ja harjoitus tuo tullessaan. Välillä ketuttaa ja turhauttaa, välillä liitelen pilvissä! Yhtään harjoituskertaa en ole jäänyt katumaan. Matka jatkuu!”

Moni meistä löytää matolle silloin, kun keho tai mieli kaipaa kipeästi tasapainoa – ja toisinaan harjoituksesta muodostuu elämänmittainen ankkuri. Ilona Turtolalle astangajooga tarjosi pelastusrenkaan silloin, kun unettomuus oli viedä kaikki voimat. Näin Ilona kuvailee matkaansa:

”Aloitin säännöllisen asanaharjoituksen 20 vuotta sitten, vuonna 2006.

Olin kärsinyt m***a vuotta vaikeasta unettomuudesta. Lopulta olin siinä pisteessä, ettei mikään lääkärin määräämä unilääke tehonnut. Olin vuosituhannen alussa vähän kokeillut astangaa. Muistin harjoituksen tuoman hyvän olon ja kuin hukkuva tartuin viimeiseen pelastusrenkaaseen: auttaisiko astangajooga unettomuuteen?

Auttoihan se: asanaharjoitus rauhoitti mieltä ja kehoa sekä toi hyvällä tavalla säännöllisiä rutiineja elämään. Lopulta saatoin sanoa myös hyvästit unilääkkeille.

Minulla ei ole mitään tavoitteita ”päästä” harjoituksessani johonkin asti. Kun aloitin astangan, halusin vain löytää keinon nukkua ja kaikki muu harjoituksen mukanaan tuoma on ollut bonusta. Joskus harvoin, kun jätän aamuharjoituksen välistä, huomaan eron: pää ei ole niin kirkas ja tyyni – minusta ikään kuin puuttuu jokin palanen.”

Elämä muuttuu, ja sen mukana muuttuu joogaharjoituskin. Yli kahden vuosikymmenen aikana joogamatolla käy läpi monenlaisia vaiheita: intoa, uupumusta, säännöllisyyttä ja kriittisiä kysymyksiä, onko tässä mitään järkeä? Tärkein oivallus lieneekin se, että harjoituksen ei kuulu olla suoritus, vaan elävä ja muuttuva prosessi – aivan kuten kaikki muukin elämässä on.

Joogatarinansa esittelee tällä kertaa Kaisa Liukkonen:

”Menin ensimmäisen kerran astangajoogatunnille vuonna 2002. Siitä lähtien olen harjoitellut epäsäännöllisen säännöllisesti, iltapäivällä, aamulla, eri saleilla. Pian MYH-salin löydettyäni olen tehnyt harjoitusta säännöllisesti, useamman kerran viikossa, ja todennut että aikainen aamuharjoitus on minulle sopivin.

Kehoni on jäykkä, joten joustavuudella en ole koskaan päässyt mihinkään ja töitä olen joutunut tekemään. Välillä harjoitus on tuntunut vain vaikealta ja epämukavalta. Olen keskittynyt enemmän voiman lisäämiseen, joustavuuttakin on varmasti näinä vuosina tullut lisää.

Täytän tänä vuonna 50 vuotta. Ikä ei juuri kehossa tai harjoituksessa tunnu, m***a jotain viisautta on kai kertynyt, kun osaan nykyään tarkemmin kuunnella kehoa ja sen erilaisia viestejä ja tarpeita esimerkiksi eri vuorokauden-, kuukauden- tai vuodenaikoina. Välillä on kausia tai hetkiä, jolloin tuntuu hyvälle tehdä vähemmän, hitaammin ja rauhallisemmin, välillä voi tehdä täysillä, enemmän ja energiaa riittää.

Olen muutamaan otteeseen kyseenalaistanut koko astangaharjoituksen, että onko tässä mitään järkeä ja miksi ylipäätään joogaan. Olen kuitenkin aina palannut matolle, sillä harjoituksesta on muodostunut tärkeä osa arkipäivää ja aamuharjoituksen jälkeen on aina niin kokonaisvaltaisesti hyvä olo: keho tuntuu vahvalta ja mieli on tyyni kohtaamaan uuden päivän haasteet.

Astangaharjoitus on usein hiljaista kääntymistä sisäänpäin, oman hengityksen kuuntelua. Joogasalissa kuitenkin jaamme saman tilan, lämmön ja yhteisen hiljaisuuden. Jokainen naapurimatolla hengittävä joogi kantaa mukanaan omaa tarinaansa siitä, mikä tekee harjoituksesta merkityksellisen.

Kesälomakauden kunniaksi on aika jatkaa MYH:in joogien esittelyitä. Sarjamme jatkuu pohdiskelulla siitä, miten harjoitus asettuu osaksi arkea ja elämän eri vaiheita. Mikä meitä liikuttaa, mikä pitää matolla ja mitä harjoitus meille opettaa? Seuraavaksi oman tarinansa jakaa Heli Väyrynen:

"Aloitin ashtangajoogan vuonna 1997, melkein 30 vuotta sitten. Kohdallani sekä kehoa että mieltä on täytynyt vuosien varrella totuttaa ja houkutella harjoituksen pariin, viikoittaiset harjoituskerrat ovat nousseet vähitellen, eikä perinteen mukainen 6 krt/vk ole ollut helppo saavuttaa. Vuosiin mahtuu monenlaisia vaiheita elämäntilanteesta riippuen. Merkityksellisintä on ehkä kuitenkin ashtangajoogaharjoituksen vaativuus. Harjoitus on tuntunut lähes aina fyysisesti raskaalta. Palkinto tulee vasta jälkikäteen, tai silloin tällöin harjoituksen aikana, kun saa vaikean asanan onnistumaan, joskus monien vuosien harjoittelun jälkeen. Toisaalta kokemuksen myötä oppii myös sen, että harjoitus on juuri niin vaativa, kuin millaiseksi itse sen tekee. Voi valita, tekeekö lyhyemmin ja kevyemmin vai treenaako kehonsa äärirajoille.

Mikä saa kuitenkin aina jatkamaan harjoittelua? Jooga on kotini ja turvapaikkani, joka pysyy, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuu. Jooga on opettajani, elämänkouluni. Harjoittelun myötä sisäinen rauha ja myötätunto itseä ja muita kohtaan lisääntyy, sietokyky vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia kohtaan kasvaa, ja elämän suunta ja merkitys selkiytyy. Luottamus elämään lisääntyy, ja ennen kaikkea tulee vain niin kiitollinen ja tyytyväinen olo. Elämä on loppujen lopuksi aika yksinkertaista; riittää kun hengittää. Kun sisäinen rauha ja luottamus säilyy, kaikki järjestyy.

Ashtangan vaativuus on myös motivoivaa. Sitä voi harrastaa lopun ikää, ja aina tulee eteen uutta opittavaa. Pitkään harjoitukseni pääpaino on ollut fyysisessä asanaharjoituksessa. Joogan taika, hengitykseen keskittyminen, on vähitellen kuitenkin vienyt painotuksen henkisempään suuntaan. Nykyään asanaharjoituksen rinnalle ovat nousseet yhtä tärkeäksi hengitysharjoitukset (pranayama) ja meditaatio.

Jälkeenpäin huvittaa aiempi pelkoni, että joudunko lopettamaan ashtangan, kun vanhenen, enkä pysty enää tekemään kaikkia asanoita kuten ennen. Päinvastoin iän myötä harjoitus syvenee ja joogan todellinen merkitys kirkastuu. Suorittaminen ja tavoitehakuisuus vaimenevat ja tilalle nousevat läsnäolo, rauha ja kiitollisuus. Ja kyllä, edelleen tapahtuu ihmeitä myös asanoissa."

Monille kesä merkitsee lomaa, matkustamista ja irtiottoa arjen rutiineista. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella omaa joogaharjoitusta uudesta näkökulmasta – miten voisimme ylläpitää yhteyttä itseemme myös silloin, kun elämä kulkee hieman vapaammassa rytmissä?

Joogaharjoitus voi kesällä olla ankkuri, joka tuo vakautta ja läsnäoloa vapaampaan kesäkauteen. Vaikka päivät täyttyisivät mökkireissuista, kesäilloista ja uusista kokemuksista, muutama hetki matolla voi auttaa säilyttämään yhteyden siihen, mikä on olennaista.

Muistathan että MYH:in tunneille voit osallistua vaikka mökkilaiturilta! Pyydä Zoom-tunnukset sähköpostitse [email protected].

Lauantain ohjattu tunti jää kesätauolle 27.6. jälkeen. Tunti palaa ohjelmistoon jälleen elokuun puolivälissä, kun kesä alkaa hiljalleen kääntyä kohti syksyn rytmiä ja arjen rutiineja.

Muuten MYH:in tunnit jatkuvat normaalin aikataulun mukaisesti koko kesän ajan. Olet lämpimästi tervetullut harjoittelemaan niin tuttuun arjen rytmiin kuin kesälomankin keskellä. Kesä tarjoaa usein mahdollisuuden viipyä harjoituksessa hieman pidempään ja antaa tilaa niille oivalluksille, jotka kiireisemmän vuodenajan keskellä saattavat jäädä huomaamatta.

Toivomme, että kesä tuo mukanaan iloa, lepoa ja inspiraatiota. Nähdään salilla tai Zoomissa! 🍀🐝☀️

Tulevana lauantaina on vuorossa taas ohjattu 2. sarja klo 9-10.30!

Tunnille voi tulla mukaan vaikka et olisi tehnyt 2. sarjaa vielä loppuun. Kuten Mysore-tunnilla, teet harjoituksen siihen asti kun sarja on sinulle tuttu, jonka jälkeen voit jäädä odottamaan loppuliikkeitä tai päättää harjoituksen omaan tahtiin.

Jos kaipaat perinteistä lauantain ohjattua 1.sarjaa, voit tulla tekemään alun parsvottanaan asti yhdessä ja tehdä lopun harjoituksestasi pikkusalissa omaan tahtiin.

Lämpimästi tervetuloa! 🧡