Maria Nalli

Musta sanottua.

Keväällä päättyneen Sun Vuoden ”riparilapusta”. Kirjoitettiin kaikille palautteita paperille kotiin vietäväksi.

”Äiti-hippi♥️☮️
En toistaiseksi ole kokenut yhtä turvallista kannattelua kuin sinun luomassa tilassa. Sielun parantaja”

”Tuun sun kanssa minne vaan - suuressa rakkaudessa ja rakkauden varjoissa. ♥️ Kiitos kun oot♥️”

”Syvän ymmärryksen tuomaa läsnäoloa”

”Hirmu kiitollinen, että olen saanut tavata sinut, kanssasi olen todistanut sellaisen ihmisyyteen, jota en tiennyt olevan olemassa♥️”

”Sinä olet kaunis viisas rohkea isosisko minulle. Ollaan rakkaus. Yhdessä.”

”Liikettä monella tasolla”

”Mahtava, avara, rakas, ihana, aito”

”Sinun luomassa tilassa saan olla turvassa ja tulla nähdyksi kaikkinensa, kokonaisena, rakastettuna”

”Viisas, monilahjakas, sydämellinen, tunnetaituri”

”Viisas, luoja, kannattelija, näkijä, mahdollistaja”

🥹🥹🥹rakkaustyö♥️♥️♥️

Taajuuksista.

Katselin mökillä ympäröivää luontoa ja luonnon kerroksellisuutta.
Kukkia jotka kukkivat kesän alussa ja kultapiiskua, joka kukkii nyt.
Puiden lehtiä, jotka alkavat vaihtaa värejään.
Kaipaan kimalaisia apilan kukissa, m***a samalla iloitsen pienten sammakonpoikasten kasvusta.

Millä taajuuksilla mikäkin asia luonnossa on nyt tässä vaiheessa elokuuta.

Pohdin samalla ihmisyyden taajuuksia.
Miten jotkin triggeröivät tilanteet muuttavat tunnetilaa ja samalla taajuutta.
Kuinka ihastuminen vaikuttaa kehon hormooneihin ja sitä myöten nostaa taajuutta.
Entäs se kun palaakin johonkin vaikeaan muistoon, voi se vaikuttaa jopa ympärillä oleviin ja muuttaa heidänkin taajuuttaan.

Tein viime vuonna paljon taajuustyöskentelyä ja se on asia mikä edelleen kiinnostaa.
Etenkin se mistä tunnistaa muutoksia ja kuinka palautua ”mukavalle” taajuudelle.

Luonto inspiroi nyt ja varmaan aina🥰
Siksi tämä kuva🍁♥️
Ja David Parsonsin musiikki.

Istuin eilen laiturilla.
Tuuli ja aallot keinuttivat.
Aloin elämään Sisäisen Piirin kurssia perjantaina.
Isoa myllerrystä.
Suuria tunteita.

Tämä työ on välillä karua ja rajua.
Elämä pistää polvilleen ennen kursseja.
Joudun käymään asiat läpi kehollisesti ja tunnetasolla.
Elämä tarjoaa kokemuksia ja opetuksia kun astun kurssin taajuudelle.
Aivan kuin muuten ei olisi tarpeeksi materiaalia😅
M***a kyse onkin siitä ketä kurssille tulee.
Miten elämä muodostuu jokaisessa ryhmässä omanlaisekseen.

Samalla myllerryksen keskellä on rauha ja ilo.
Toinen kuva tämän päivän lenkiltä.
Rakkaus.
Rakkaus on se mihin nojaan, mistä ammennan ja mikä muodostuu orgaanisesti ryhmän kannattelevaksi voimaksi.
Rakkaudesta myös palvelen.
Astun kurssin taajuudelle rakkaudesta palvelukseen.

Kaikki voi olla yhtäaikaa todellista kurssin taajuudella.
Luopuminen, irtipäästö, levollisuus, eteenpäin meneminen, rakkaus ja ilo.

Sisäinen Piiri on alkanut elää minussa hyvin kokonaisvaltaisesti.

——
Meillä on jo mieletön porukka osallistumassa Sisäisen Piirin kurssille.
Kurssi alkaa 1.10.
Jos kuulet kutsun niin vannon ettei sitä kutsua kannata ohittaa..
Tulee väkevää🔥 Tervetuloa mukaan♥️

Risteyskohdat elämässä.

Viikon sisällä on tapahtunut paljon.
Ollut valintoja useammassa asiassa mitä valitsen just nyt elämään ja mistä lasken irti.
Vapauttaa energiaa, jotta joillekin muille asioille on mahdollista antaa enemmän.

On tullut kohta jossa on pitänyt valita mitä polkua kohti lähden kulkemaan.
Pääpolkua vaiko sittenkin sivupolkua.

Olin hetki sitten tuossa kuvien risteyksissä ja muutama lapsi pyöräili siinä edes takaisin. Aivan kuin olisin katsonut jotain omaa mennyttä päättämättömyyttäni valinnasta.
Pääpolku, sivupolku, metsän kautta kieppi ja kiven yli. Lasten leikki näytti samalla hauskalta ja keveältä.

Nykyään keho kertoo minne kulkea ja on helppoa kun voin luottaa kehon viisauteen, vaikka se ei ole aina helppoa. Pää antaisi väärää informaatiota ja saattaisin mennä pahastikin metsään.

Risteyskohdat.
Pakko rakastaa, vaikkei se aina miellyttävää olekaan.

Mitäs jos muutos olisikin parempi kuin vanhassa väkisin jumittaminen?

Mun ydinuskomus: en ansaitse hyvää haastaa aina kun jokin uusi hyvä juttu olisi tulossa. Joku m***a iskee ensimmäisenä vastaan ja saan tehdä vähän töitä, että pystyn näkemään muutoksen tuoman hyvän. Tiedostan, että siellä on myös suojaa joka pitää musta huolta.

Eilen sattui jotain uutta. Oli kaksi asiaa, jotka tuntuivat erikseen raskailta ja tahmaisilta. Asioiden yhdistäminen taas toi virtaavuutta, iloa, runsautta ja eteenpäin menemisen tunnetta.

Olikin varsin virkistävää kun uusi muutos veikin suoraan hyvään ilman uskomuksen ketaletta😅 Ainakin tällä kertaa.

Muutos tapahtuu yleensä syystä ja kyllä sillä on positiiviset vaikutukset, m***a hyvän huomaamiseen voi mennä aikaa. Nyt on erityisen hienoa kun tämän muutoksen myötä näen vain positiivisia ratkaisuja.

Jotakin verellä ja hiellä luotua ei nyt tapahdukaan ja siitä irtipäästäminen onkin yllättävän helppoa.
Luotan siihen mitä en näe, m***a tuntuu oikealta.
Luotan siihen mitä kehossa tapahtuu kun ajattelen muutosta.
Luotan siihen, että kaikki menee juuri oikein.
♥️♥️♥️

Kuvalla ehdottomasti huomio!
Hollolan metsässä tuli törmättyä tällaiseen kaveriin🤩

Haikeus.
Sitä on vähän ilmoilla kun saa vielä nauttia näistä lämpimistä ja aurinkoisista päivistä lenkeillä.
En millään malttaisi luopua kesästä, m***a onneksi syksykin on ihana🍁

Huomaan pienen pelon kipuavan selkäpiitä pitkin kun ajattelen syksyä ja miten arki taas vie mennessään, m***a tuo hyvän rytmin elämään. Pohdin hukkaanko itseni johonkin vai pystynkö pitämään itseni vielä enemmän läsnä kuin aiemmin.

Arki on hyvä mittari läsnäolosta ja stressistä. Välillä onnistun ja välillä en. Nykyään jo aika hyvin.

Pohdinkin sitä, että ottaisinko jonkin aivan uuden päivittäisen harjoituksen itselleni joka toisi läsnäoloon ja kehoon. Jotain sellaista mitä en ole vielä kokeillut. Työkalupakki on jo aika iso, m***a kyllä sinne vielä uusiakin mahtuu.

Kysynkin, että mitä harjoituksia te teette keho mielen yhdistämiseksi?

Yksi asia mitä en varmaan ikinä opi. Olemaan rennosti kameran edessä.
Kuvan on ottanut iki-ihana Utu Iida Maria Liimatainen Sun Vuosi™ | Matka jolta ei ole paluuta entiseen kurssilla kuvatessa kurssilaisista ja tiimistä muotokuvia syyskuussa 2025.

Karusellin tekstit jaoin stooreissa ja tuli olo, että haluan niiden jäävän pysyvästi näkyville.

Tekstit on rakkaudesta lajiin eli omaan työhön ryhmien kanssa.

Rakkaustyö jota saan nöyränä tehdä♥️