16/10/2026
Näkeekö 3D-skanneri jalan vai algoritmin haluaman jalan?
Viime vuosina 3D-skannereista on tullut yhä tavallisempi työkalu pohjallisten, luistimien ja laskettelumonojen sovittamisessa.
Ne mittaavat jalan muodon tarkasti ja tuottavat nopeasti suosituksia holvituen korkeudesta, kantakorjauksista ja kuormituslinjoista.
M***a samalla herää kysymys: mittaako skanneri sitä, miten jalka toimii, vai sitä, miltä jalka näyttää yhdellä mittaushetkellä?
Erityisen kiinnostava on tilanne, jossa ohjelmisto suosittelee korkeampaa holvitukea sillä perusteella, että sen arvioidaan kaventavan jalkaterää ulkosyrjän puolelta.
Ajatus kuulostaa loogiselta.
Kun mediaalinen holvi tuetaan korkeammalle, keskijalka ei pääse leviämään yhtä paljon kuormituksessa
Jalan leveys pienenee ja rakenteesta tulee "stabiilimpi".
M***a onko stabiilimpi aina parempi?
Monissa urheilujalkineissa, erityisesti luistimissa, laskettelumonoissa ja hiihtomonoissa, jalkaterä ei ole enää samassa ympäristössä kuin paljaana lattialla.
Jäykkä kuori, kantakuppi ja lestin sivutuet rajoittavat jo valmiiksi monia liikkeitä, joita skanneri näkee ongelmallisina.
Jos kuori tukee jalkaterää kehräsluiden alapuolelta ja sivuilta, kuinka paljon lisätukea holvin alta todella tarvitaan?
Toinen kysymys liittyy pronaatioon.
Nykykeskustelussa pronaatio esitetään usein virheenä, vaikka kyseessä on normaali biomekaaninen ilmiö.
Jalka ei ole suunniteltu pysymään täysin jäykkänä.
Se mukautuu alustaan, vaimentaa iskuja ja osallistuu koko alaraajan liikkeeseen.
Jos henkilön luonnollinen kuormituslinja sisältää tietyn määrän sisäänpäin kiertymistä, mitä tapahtuu, kun korkea holvituki pakottaa jalan ulospäin?
Silloin voidaan joutua tilanteeseen, jossa:
•holvi näyttää mittauksessa paremmalta
•jalkaterä näyttää kapeammalta
•m***a jalan toiminta heikkenee
Onko tällöin korjattu ongelmaa vai pelkästään muutettu mittaustulosta?
Bootfittingissä moni kokenut ammattilainen on nähnyt tilanteita, joissa aggressiivinen holvituki lisää painetta ulkosyrjälle, vaikeuttaa kanttipitoa tai muuttaa jalan kuormitusta epäluontevaan suuntaan.
Asiakas ei välttämättä koe jalkaa vakaammaksi, vaan päinvastoin vähemmän luonnolliseksi.
Tämä johtaa vielä laajempaan kysymykseen:
Mikä on pohjallisen todellinen tehtävä?
Onko tarkoitus rakentaa mahdollisimman korkea ja jäykkä holvi, joka estää liikkeen?
Vai pitäisikö tavoitteena olla rakenteen tukeminen siten, että jalan luontainen toiminta säilyy?
Nämä eivät ole sama asia.
Jos 3D-skanneri suosittelee ratkaisua pelkästään geometrian perusteella, vaarana on, että dynaaminen toiminta jää huomioimatta. Jalka ei kuitenkaan ole staattinen rakenne.
Se on liikkuva järjestelmä, joka toimii yhteistyössä nilkan, säären, polven ja koko alaraajan kanssa.
Ehkä tärkein kysymys ei siis ole, kuinka korkea holvituki pitäisi rakentaa.
Tärkeämpi kysymys on:
Missä vaiheessa tuki lakkaa tukemasta ja alkaa ohjata jalkaa pois sen luonnollisesta toiminnasta?
Juuri tähän kysymykseen mikään 3D-skanneri ei vielä osaa vastata yksin.
Kokeneen sovittajan silmä, asiakkaan tuntemukset ja käytännön suoritusympäristö ratkaisevat usein enemmän kuin yksikään algoritmi.
Mittaaminen on helppoa.
Ymmärtäminen on vaikeampaa.
www.cinderellafit.net
www.luistimienmuokkaus.fi
Parhaistakin alkusovituksista huolimatta kaikista jalkineista voi kadota sopivuus jo ensi kerralla oikeissa olosuhteissa. Jalkoja särkee, puuduttaa, puristaa tai hiertää. Tähän voi olla syynä moni seikka, ja se saadaan selville vain kunnon jalka-analyysin avulla.