Nmk Coaching

Kesäisin moni hevonen muuttuu levottomammaksi, herkemmäksi tai vaikeammin keskittyväksi. Usein ajatellaan nopeasti, että kyse on koulutuksesta, energiasta tai “huonosta päivästä”.

M***a joskus taustalla voi olla paljon yksinkertaisempi asia:
hevosen hermosto on jatkuvasti kuormittunut hyönteisistä.

Tutkimuksissa on havaittu, että runsas hyönteispaino lisää hevosilla stressikäyttäytymistä, energiankulutusta ja jatkuvaa valppaustilaa. Paarmat, polttiaiset ja kärpäset eivät ole hevoselle vain pieni ärsytys, vaan ne vaikuttavat suoraan ihoon, kipureseptoreihin ja hermoston toimintaan.

Paarman purema esimerkiksi aktivoi hevosen sympaattista hermostoa:
syke nousee, lihasjännitys lisääntyy ja keho valmistautuu reagoimaan nopeasti. Kun tätä tapahtuu toistuvasti tuntikausia päivässä, hermosto voi jäädä pitkäksi aikaa ylivireystilaan.

Samaan aikaan hyönteiset vaikuttavat myös laiduntamiseen ja palautumiseen. Tutkimuksissa on nähty, että voimakas hyönteispaino vähentää laidunnusaikaa ja lisää levotonta liikehdintää. Hevonen ei välttämättä pääse kunnolla syömään tai rentoutumaan, vaikka se näyttäisi vain seisovan laitumella.

Tämä on yksi syy siihen, miksi hyönteiset on huomioitu myös uudessa hevosten hyvinvointiasetuksessa. Kyse ei ole vain mukavuudesta, vaan aidosta hyvinvoinnista.

Luonnossa hevonen pystyy säätelemään tilannetta:
se liikkuu pois hyönteisistä, hakeutuu tuuleen, käyttää laumaa apuna ja rytmittää laiduntamista vuorokauden viileämpiin hetkiin.

Me ihmiset voimme helpottaa tai vaikeuttaa tätä.

Joskus tärkeä hyvinvointiteko kesällä ei ole tehdä enemmän — vaan auttaa hevosta pääsemään hetkeksi pois jatkuvasta ärsyketulvasta.

Varsan kiimaripuli – johtuuko se oikeasti tamman kiimasta?

Aloin taas tutkimaan tätä asiaa tarkemmin, koska se on juuri nyt itselle ajankohtainen. Samalla huomasin jotain kiinnostavaa: asia ei ollutkaan ihan niin kuin olin aina ajatellut.

Varsan kiimaripulista puhutaan usein niin, että tamman varsomisen jälkeinen kiima olisi syy siihen, että varsalle tulee ripulia. Nimi onkin jäänyt elämään vahvasti. M***a mitä enemmän aihetta lukee, sitä selvemmäksi tulee, ettei ilmiö todennäköisesti johdu suoraan tamman kiimasta tai hormoneista.

Varsakiimaripuli nähdään yleensä noin 4–14 vuorokauden iässä. Usein varsa on edelleen pirteä, imee hyvin, liikkuu normaalisti eikä vaikuta muuten sairaalta. Juuri tämä erottaa sen monesta sellaisesta ripulista, johon pitää suhtautua huomattavasti vakavammin.

Todennäköisempi selitys löytyy varsan omasta kehityksestä. Ensimmäisten elinpäivien aikana suolisto muuttuu nopeasti, mikrobisto kehittyy, varsa alkaa maistella ympäristöä ja ruoansulatuskanava kypsyy koko ajan. Tässä vaiheessa uloste voi löystyä ilman, että kyse olisi varsinaisesta sairaudesta.

Eli vaikka ripuli osuu usein samaan aikaan tamman ensimmäisen kiiman kanssa, se ei todennäköisesti ole varsinainen syy. Nimi vain johtaa vähän harhaan.

Tämä ei silti tarkoita, että kaikki ripuli varsalla olisi harmitonta. Seurata pitää aina koko varsaa, ei vain lantaa.
Huolestuttavia merkkejä ovat esimerkiksi:
– varsa ei ole oma pirteä itsensä
– imeminen heikkenee
– kuume nousee
– ulostetta tulee runsaasti
– varsa vaikuttaa kuivuvan
– takapää ärtyy pahasti

Monesti varsakiimaripuli menee ohi itsestään, m***a varsan kanssa pitää olla tarkkana. Pienen varsan vointi voi muuttua nopeasti, joten tärkeintä on erottaa normaali ohimenevä suoliston kehitysvaihe tilanteesta, jossa varsa oikeasti tarvitsee hoitoa.

Kaikki ripuli sopivassa iässä ei siis ole automaattisesti vaarallista.
M***a ihan kaikki ei myöskään ole vain “varsakiimaa”.

Lähde: Merck Veterinary Manualin kooste aiheesta Foal Heat Diarrhea

📸:

Miksi hännänveto voi olla hyödyllinen harjoitus hevoselle?

Hännänveto kuulostaa helposti oudolta niksiltä, m***a biomekaanisesti siinä ei ole mitään mystistä. Häntä ei ole hevosessa irrallinen osa, vaan se liittyy tiiviisti ristiluun, lantion, lannerangan ja takaosan rakenteisiin. Kun häntään kohdistetaan kevyt, tasainen ja hallittu veto, vaikutus ei jää vain häntään, vaan voi näkyä siinä, miten hevonen järjestää jännitystä, tasapainoa ja lihastyötä koko takaosan ja rungon alueella.

Monella hevosella haaste ei ole se, etteivät takajalat liikkuisi, vaan se, ettei liike pääse kulkemaan rungon läpi vapaasti. Hevonen voi kyllä työntää takaa, m***a jos lantion ja lannerangan alueella on suojajännitystä, voima ei siirry eteen asti niin kuin pitäisi. Silloin takaosan työskentely jää helposti vajaaksi, selkä jäykistyy ja hevonen alkaa kantaa itseään osittain itseään vastaan. Ratsastajalle tämä voi tuntua jäykkyytenä, epätasaisuutena, vaikeutena rentouttaa takaosaa tai tunteena, ettei hevonen päästä selkää kunnolla käyttöön.

Juuri tähän hännänveto voi parhaimmillaan vaikuttaa. Oikein tehtynä se voi auttaa hevosta vähentämään selän, lannerangan ja lantion alueen turhaa suojajännitystä, aktivoida takaosan tukilihaksia ja parantaa kehotietoisuutta. Käytännössä hevonen voi löytää helpommin tavan käyttää runkoaan ilman, että koko keho jäykistyy vastaan.

Tärkeää on ymmärtää, että tarkoitus ei ole venyttää hevosta väkisin. Tarkoitus on antaa keholle pieni ja rauhallinen ärsyke, johon hevonen voi vastata pehmenemällä, hengittämällä syvemmin ja järjestämällä lihastyötään uudelleen. Siksi hyvä hännänveto näyttää usein ulospäin hyvin pieneltä. Mitään näyttävää ei tapahdu, m***a hevosen tapa seistä, hengittää ja ottaa veto vastaan voi muuttua paljonkin.

Tämä ei korjaa ontumaa, kipusyytä, huonoa varustusta tai puutteita ratsastuksessa. Se ei ole taikatemppu, vaan yksi kehonhuollollinen harjoitus, joka voi oikeassa tilanteessa tukea hevosen liikkuvuutta, kehonhallintaa ja palautumista. Usein juuri tällaiset pienet asiat ovat hevoselle yllättävän merkityksellisiä.

Mitä polydaktylia oikeastaan on – ja mitä me tiedämme siitä?

"Tieto aiheesta perustuu rajallisiin tutkimuksiin, ja ymmärrys kehittyy jatkuvasti."

Polydaktylia tarkoittaa synnynnäistä rakennepoikkeamaa, jossa hevoselle kehittyy yksi tai useampi ylimääräinen varvasmainen rakenne.

Hevosen normaali jalka perustuu yhteen kantavaan varpaaseen, joka muodostaa kavion. Alkionkehityksen aikana hevosella muodostuu kuitenkin varhaisessa vaiheessa useampia varvasaiheita. Nämä yleensä surkastuvat ennen syntymää, m***a polydaktyliassa osa tästä rakenteesta kehittyy pidemmälle ja muodostaa erillisen lisävarpaan.

Usein lisärakenne liittyy puikkoluun alueeseen, joka edustaa evolutiivista jäännettä hevosen sivuvarpaista. Tämän vuoksi polydaktyliassa näkyy yhteys hevosen kehityshistoriaan.

Rakenteellisesti polydaktylia voi vaihdella paljon:
– pienestä, pehmeästä lisäkkeestä
– osittain kehittyneeseen varpaaseen, jossa on luita
– selkeään, useamman nivelen sisältävään lisävarpaaseen

Tutkimustieto perustuu pääasiassa yksittäisiin tapauskuvauksiin ja pieniin aineistoihin. Joissain tapauksissa ilmiötä on havaittu useammalla saman suvun hevosella, mikä viittaa mahdolliseen perinnölliseen taustaan.

Esiintyvyyttä ei tunneta tarkasti, m***a polydaktylia kuvataan hevosilla harvinaisena löydöksenä.

Polydaktyliaa tutkitaan kliinisellä tutkimuksella ja röntgenkuvauksella, joiden avulla arvioidaan lisärakenteen yhteys luustoon ja sen merkitys jalan toiminnalle.

Polydaktylia on kehityksellinen poikkeama, jossa näkyy yhteys hevosen evoluutioon: nykyhevosen yksikavioinen jalka on kehittynyt esi-isien useampivarpaisesta rakenteesta.