Valmentaja Oona-Mari Hakulinen

Koli on upee ⛰️🥹🙌🏼

30 reissupäivän jälkeen tänään vihdoin kotiin! Sen kunniaks vähä kuvakarusellia viimeajoilta Wienistä ja Helsingistä👆🏼🎞️👟

Ja kyllähän näitä pitkiä treenileirejä on ollut, eli ei sinänsä meikäläiselle mikään uus juttu. Tää reissu sisälsi kuitenkin treenien ja etävalmennushommien lisäksi uudenlaista haastetta, kun otin haltuun uutta osa-aikatyötä ja nyt Suomeen paluun jälkeen jäin arkipäiviksi Helsinkiin, jossa mulla alkoi tällä viikolla opinnot Helsinki Design Schoolissa. Tylsiä hetkiä ei oo tosiaan oo ollut ja päivät ollut aika pitkiä. Ja vaikka väsy on, niin samalla kuitenkin on monella tapaa erittäin inspiroitunut olo kaikesta uudesta 🙏🏼

Nyt tarve levolle & seesteiselle viikonlopulle on aika tosi iso. Sen myös itelleni tähän kohtaan annan. Harvoin enää on näin m***a rautaa yhtäaikaa tulessa, enkä sellasta millään tapaa tavoittele… oikeestaan rakastan arjen yksinkertaisuutta ja suht joustavaa kalenteria. M***a joskus näin ja onneks tällaset tilanteet nykyisin väliaikaisia!

Seuraavat päivät siis täällä luvassa ihan vaan kevyttä treeniä ja chillailua 🙌🏼😮‍💨

Ihanaa viikonloppua sinne!🫶🏼

Tiiätkö sen tunteen, kun uuden tavoitteen asettamisen jälkeen tai uuden treenikauden alussa motivaatio on huipussa, visio tuloksesta inspiroiva ja haluais vaan tehä hommia ”sata lasissa”, jotta kehitystä & tuloksia alkais näkyä HETI tai viimestään huomenna?🏆

Toi fiilis on huippu, m***a tää on usein myös se kohta, jossa järki pitäs vaan muistaa kutsua paikalle👀 Ei sen takia, että tunnelmaa tarttis lähteä varsinaisesti latistamaan, vaan lähinnä siks, että olemassa oleva motivaatio saatais hyödynnettyä kehitystä ihan oikeasti edistäville urille.

Tekemisen määrää ja intensiteettiä ei vaan voi nostaa kerralla nollasta sataan. Tai siis kaikkeehan voi tehä, m***a usein tolla tyylillä matka on aika lyhyt, m***a ei ehkä lopulta hirveen ytimekäs😅

Muistetaan nousujohteisuus. Sillä meinataan harjoituskuormituksen kasvattamista asteittain ajan myötä ja annetaan näin keholle mahdollisuus SOPEUTUA lisääntyvälle rasitukselle, jotta se voi myöhemmin ottaa vastaan aikaisempaa haastavamman treeniärsykkeen, suorituskyky kehittyisi kestävällä tavalla ja ylirasitus- ja loukkaantumisriskiä voitais minimoida. Ja tämä on olennainen osa fiksua harjottelun suunnittelua 🤌🏼

Nousujohteisuutta pitää myös lähteä toteuttamaa siitä pisteestä, missä oot nyt. Ei siitä, kun olit muutama vuos sitten ”elämäsi kunnossa”, ennen sairastelua, tai varsinkaan siitä, missä haluaisit olla.

Nykytilan hyväksyminen on aika super tärkee taito ja voimavara. Se ei estä kattomasta eteenpäin ja fiilistelemästä omia tavoitteita, m***a antaa samalla mahdollisuuden tehdä laadukkaampia treenivalintoja ja rakentaa oikeasti kestävämpää suorituskykyä & motivaatiota 🏃🏼‍♀️💪🏼

➡️ Jos sulla on juoksutavoitteita, m***a oot vähän hukassa mistä lähteä liikkeelle tai miten varmistaa oman tekemisen nousujohteisuus, niin pistä rohkeesti viestiä ja mietitään, mitä tehä asialle 😊👋🏼

P.s. Bion linkistä löytyy täysin ilmainen nousujohteinen 24 viikon juoksuohjelma ENSIMMÄISELLE MARATONILLE. Käy ihmeessä nappaa se talteen, jos eka mara yhtään kiinnostelee! 😉

Se fiilis, kun tulee ajeltua kuuden tunnin matka kisoihin vaan herätäkseni kisapäivän aamuna flunssasena 🤷🏼‍♀️🤧

Tänään mun piti startata kauan odotettu hallikisakausi, m***a tällästä tää homma vaan välillä on eikä näitä voi oikeen ennustaa. Onneks ei oo kuumetta ja perusolotila tilanteeseen nähden fine. Vähääkään kipeenä juokseminen ei tosiaan oo vaihtoehto, enkä suosittele kenellekään. En sais ulosmitattua mun todellista tulostasoa, riskeeraisin oman terveyteni ja loppuhallikauden, enkä koe asialliseksi olla urheiluympäristössä mahollisesti altistamassa muita taudille.

Toki harmittaa, ettei päässyt vielä kisaamaan, koska oon todellakin oottanut kisaamista ihan super paljon! Yllättävän nopeesti sain isoimman harmituksen pakettiin (tilanteen ”vakavuuden” kattominen laajemmasta perspektiivistä & mitkä on isomman kuvan tavotteet + millaset valinnat tällä hetkellä tukee kyseisiä tavoitteita) ja tehtyä uudet suunnitelmat hallikauden suhteen🙌🏼

Eipä siis muuta ku kotia kohti, parantelemaan itteni kondikseen ja valmistautumaan seuraaviin koitoksiin. Onneks äippä ollut matkassa mukana… parasta matka- ja juttuseuraa!🫶🏼

Tsemiä ja voimia sinnekin kaikille toipilaille… täältä me vielä noustaan👋🏼😄

Asiakaspalaute (👉🏼swipe) 🙏🏼✨ Useilla mun valmennukseen hakeutuvista on taustaa esimerkiksi rasitusvammoista tai ylikuormituksesta, jolloin valmennuksen lähtökohta on lähteä järkevöittämään kokonaisuutta… miettiä, mitä oleellista harjoittelusta mahollisesti on puuttunut, mitä on tehty ehkä liikaa kehon sen hetken sietokykyyn nähden ja millaset resurssit palautumiselle (ja siten kehittymiselle) on 🤔

Varsinkin voimaharjoittelu on monesti ollut olematonta/vähäistä tai sieltä puuttuu oleellisten lihasryhmien, liikemallien ja kuormitustapojen huomiointi. Ja on tosi ymmärrettävää, jos se mieli vetää aina juoksupoluille ja ulos liikkumaan (niin kun juoksijoilla monesti😄), voimaharjoittelu ei lähtökohtaisesti hirveesti nappaa eikä ehkä ole itsellä tarkkaa tietotaitoa siitä, miten lähteä voimaharjottelua fiksusti ja turvallisesti toteuttamaan!

Ylläolevan palautteen antajan kanssa ollaan tehty tähän mennessä jo reilu kolmen vuoden matka, joka aloitettiin voimaharjoittelun opettelulla rasitusmurtuman kuntoutuksen jälkeen ja juoksuharjoittelun viilaamisella (tehot & määrät) sen hetken tilanteeseen sopivaksi. Vuosien myötä voimaharjoittelusta on tullut merkittävä ja itsestään selvä osa harjoittelun kokonaisuutta, jonka avulla isommat vammat on pysynyt täysin vex ja näin myös juoksuharjoittelu on ollut mahollista ilman pidempiä taukoja👌🏼🏃🏼‍♀️

Sopivan treenimäärän, treeni-intensiteetin ja treenimuodon yhtälö, joka tukee kehittymistä ja mahdollistaa terveenä pysymisen & hyvinvoinnin, ei oo kaikilla täysin samanlainen… ollaanhan me kaikki yksilöitä ja harjoitustaustatkin on erilaisia.

Mun tehtävä valmentajana on auttaa tän balanssin löytämisessä. Jos susta tuntuu, että sun harjoittelussa olisi kehitettävää, balanssi tuntuu olevan vähän kadoksissa ja oot mahollisesti pohtinut itselles valmentajaa jeesaamaan näissä asioissa, niin pistä mulle viestiä tai käy jättää yhteydenottopyyntö mun nettisivujen kautta (linkki biossa), niin jutellaan lisää!😊👋🏼

Se on joulukuu ja kevään/kesän juoksutapahtumiin & kisoihin on vielä aikaa, m***a nyt ois hyvä aika pysähtyä miettimään, onko oma harjoittelu sellasella mallilla, joka tukee tulevan vuoden tavoitteita?💭🏃🏼‍♀️✨

Puolimaraton- tai maratonkuntoa (tai muutakaan enkkakuntoa) ei rakenneta parissa viikossa, vaan se varsinainen työ tehdään treenikaudella. Kun työ tehdään asiallisesti, saa sen hedelmistä nautiskella sitten kesällä🤌🏼😉

Jos sun harjoittelusta puuttuu säännöllisyy tai se ”punainen lanka”, koet, että harjoittelun laadussa olisi kehitettävää tai tunnet tarvitsevas tukihenkilöä/-joukkoa sun ympärille, niin apua on mahdollista saada!

Valmentajana mä annan parhaan mahollisen osaamiseni ja uskon, että hyvällä yhteispelillä saadaan sun paras mahdollinen juoksukunto esiin tulevalle kaudelle, kun nyt lähdetään tekemään hommia fiksusti💪🏼😊

Haluan vielä muistuttaa, että oon myös starttaamassa vuoden vaihteen jälkeen testiryhmää mun uudelle kehittämälleni RunHubi -valmennusryhmäkonseptille. Jos tällanen yhteisöllisempi, etänä toteutuva valmennuskokonaisuus kiinnostaa, niin käy jättää sun yhteystiedot mun nettisivujen kautta (linkki biossa) tai laita vaikka DM-viestiä, niin kuulet ensimmäisten joukossa tarjouksesta tähän ryhmään liittyen😇

Ihanaa joulukuun alkua ja viikonloppua sulle!❄️🏃🏼‍♀️🎄

Asiakaspalaute💛 (swaippaa kuvaa👉🏼). Valmennukseen usein hakeudutaan, kun omasta harjoittelusta puuttuu selkeys, harjoittelu on “puuroutunutta” tai kehitys on jäänyt junnaamaan, omalle tekemiselle kaivataan tavoitteita tukevaa johdonmukaisuutta & ammattilaisen näkökulmaa ja tottakai myös toisen ihmisen tukea & positiivista tilivelvollisuutta. Mun tehtävä valmentajana on aidosti auttaa, mikä sun tavoite tai syy valmennukseen hakeutumiselle onkaan ja tottakai parasta on, kun näissä myös onnistutaan🙏🏼

Usein valmennuksen aikana myös ymmärretään tai opitaan jotain sellasta, minkä tarvetta ei valmennuksen alussa ees osattu tiedostaa, m***a jotka nousi esiin matkan aikana. Jokainen valmennus on siis täysin uniikki ja muotoutuu yhteistyössä matkan aikana 🙌🏼

Haluankin alkaa säännöllisesti nostaa esiin palautteita & kokemuksia mun valmennettavilta, koska siellä ruudun takana saattaa olla henkilöitä, jotka on mahollisesti miettinyt valmennukseen hakeutumista, m***a ei ihan tiedä millasta se on, mitä se pitää sisällään tai onko se sen arvosta. Koen, että mun valmennettavat on niitä oikeita tyyppejä vastaamaan näihin kysymyksiin!😄

Jos sulla nousee esiin kysymyksiä valmennukseen liittyen, niin aina saa laittaa viestiä🙌🏼☺️

Valmennuksissa heränneitä ajatuksia peruskestävyysharjoittelusta💭🏃🏼‍♀️

Viime aikoina valmennettavien kanssa ollaan taas oltu PK-harjoittelun haasteiden ytimessä. Usein jos taustalta puuttuu systemaattinen ja suunnitelmallinen valmentautuminen, on tyypillistä, ettei PK-pohjan rakentamiselle oo tullut annettua riittävästi aikaa tai sitä ei oo tehty oikeasti riittävän kevyesti. Silloin kevyehköltäkin tuntuva juoksu voi nostattaa sykkeet VK-alueen puolelle, eikä enää palvele harjoituksen tavoitetta🤚🏼

Jos koet, että tää koskettaa sua, niin ei tartte lähteä itseä siitä todellakaan syyttämään. M***a jos on halua kehittyä, kannattaa miettiä, miten toimia tästä eteenpäin, jotta esim. puolen vuoden tai vuoden päästä voisit todeta, että “kannatti satsata”!🥳

Tässä kohtaa haluan muistuttaa, että peruskestävyys todellakin on kaiken harjoittelun pohja, mahdollistamalla jatkossa paremman palautumisen ja ”työkapasiteetin” kovemmille treeneille. Etenkin kestävyysjuoksussa PK on se osa-alue, joka mahdollistaa kestävyyssuorituskyvyn muidenkin osa-alueiden (VK ja MK) kehittämisen aikaisempaa korkeemmalle tasolle 📈

Kaikki tekeminen ei oo aina super kivaa, m***a väitän, että oli tavoite mikä tahansa, sen saavuttamiseen vaaditaan myös niitä “ei-niin-kivoja” toimia. Voit myös miettiä, miten saisit PK-harjoittelusta astetta mielekkäämpää tai motivoivampaa? Tykkäätkö sä kuunnella äänikirjoja/podcasteja samalla? Voisko se olla samalla sun rauhoittava tai voimaannuttava luontohetki? Pystytkö jakamaan sen kaverin kanssa joko yhteislenkin merkeissä tai puhelun välityksellä? Voisitko ehkä oppia tykkäämään tästäkin treenitavasta, kun vaan maltat antaa sille mahdollisuuden riittävän m***a kertaa?🤔

Ois kiva kuulla, onko teillä ollut jotain haasteita PK-harjoittelun kanssa tai mitä keinoja ootte käyttäny / käytätte, että PK treenit sujuis ”viihdyttävämmin”?😄

Ps. Tosta mun lauantain reelsistä voit varmasti saada apua ja motivaatiota myös PK-harjoittelun tekemiselle, joten kannattaa vielä tsekata se tääkin teema mielessä!☝🏼😉

Miten oon alkanut valmentamaan?💭 En oo tainnut koskaan kertoo täällä mun matkaa valmentajaks, joten korjaan tilanteen nyt!

Yläasteikäisenä taitoluistelijana aloin enemmän pohtia valmentamisen ja hyvän valmentautumisen merkityksiä. Olin tosi oppimishaluinen ja kova treenaamaan, m***a pienellä paikkakunnalla harjoittelun kokonaisuus ei ollut sitä luokkaa mitä tiesin, että olisi hyvä olla, jos haluaisi optimoida kehittymisen.

Otin siis ite selvää harjoitteluun, fysiologiaan ja ravitsemukseen/palautumiseen liittyvistä asioista ja lisäämään sellaisia harjoittelun muotoja omaan viikko-ohjelmaan, joiden ymmärsin palvelevan omaa kehittymistä luistelijana. Lisäks leireilin paljon, jotta saisin oppia mahdollisimman paljon eri valmentajilta. Tein myös osittain tiedostamatonta arviointia eri valmentajien tyyleistä valmentaa (esim. “jos valmentaisin, niin haluaisin / en haluaisi toimia X tavalla”), ja oon pohtinut näitä pitkään jälkikäteenkin.

Koska lähes kaikki harjoitteluun, hyvinvointiin ja kehittymiseen liittyvä kiinnosti, oli liikuntabiologia ehdottomasti se juttu, jonka opiskelu mua kiehto lukion jälkeen. Opinnot alko 2015 ja laji vaihtu lennosta taitoluistelusta kestävyysjuoksuun (tää olkoon eri kerran stroori). Jälkikäteen mietittynä on ollut ihan älyttömän antosaa ottaa haltuun uutta lajia käytännössä JA mennä samalla myös teoriatasolla tosi syvälle liikuntafysiologian, biomekaniikan, valmennusopin ja testauksen maailmaan. Mulla on myös juoksu-uran aikana ollut valmentajia, joiden kanssa on saanut/ saan edelleen pallotella asioita ja joilta oon oppinut paljon harjottelusta ja valmentamisesta🙏🏼

Valmentaminen ja yrittäjyys on opintojen alusta asti ollut ajatuksena. Vaikka m***a on vahva sisäinen tutkija, joka vois sulkeutua tunneiks omaan kopperoon tutkimaan ja kirjoittamaan kiinnostavista teemoista, niin oon kokenut tosi merkitykselliseks päästä tekemään ihan ruohojuuritasolla töitä ihmisten kanssa. Yrittäjyys taas on mahdollistanut valmentamisen omien resurssien rajoissa ja omalla tyylilläni 🙌🏼

Näin ”looginen” matka ei tietty oo ollut… haasteita & paljon itsetutkiskelua on ja tulee varmasti olemaan, mut uskon et kasvaminen on täysin kaiken sen arvosta💭✨

Tänään 25.9. vietetään Valmentajan päivää ja päädyin pohtimaan, millasia ”oppeja” on tarttunut matkaan valmentamisesta. Tässä niistä muutama ajatus:

💭Ihmisen fysiologia ja biomekaniikka ei oo ohan simppeleitä kokonaisuuksia, m***a niiden tuntemus on edellytys laadukkaassa valmennuksessa. Valmennustyö on täynnä erilaisia valintoja (määrät, liikkeet, kestot, intensiteetit, jne.) ja ilman riittävää tieteellistä ymmärrystä näitä valintoja on haastava pohjata oikeastaan mihinkään ja oleellisen tunnistamisesta tulee haastavaa.

💭Vaikka edellä mainittujen asioiden tietämys olisikin hyvällä tasolla, niin silti valmennuksessa tehtävät valinnat on aina vaan ”valistuneita arvauksia”. Aina uuden valmennettavan tai uuden treeniohjelman / liikevalintojen kohdalla on muistettava, että ”tästä nyt lähdetään” ja suunnitelma hioutuu matkan varrella yksilöllisemmäksi käytännön havaintojen myötä.

💭Valmennuksessa asioiden ”tietäminen” (esim. lajiosaaminen tai se kuormitusfysiologia) on tärkeää, m***a ei tosiaan kaikki kaikessa. Hyvät vuorovaikutustaidot, ihmistuntemus sekä yleisesti valmennettavan tukeminen ja läsnäolo ovat useissa tilanteissa jopa ”tietämistä” tärkeämpää. Esim. pettymyksen hetkellä on se ja sama, osaatko siinä hetkessä eritellä tarkasti mikä suorituksessa meni pieleen vai annatko tilaa tai tarvittavaa tukea tunteiden käsittelylle ja myöhemmin tarkemmalle ”tekniselle analyysille”. Tässäkin on urheilijakohtaisia eroja, mikä korostaakin vain herkkyyttä tunnistaa valmennettavien/urheilijoiden erilaisia tarpeita.

Oon valmentajaksi nuori ja tiedän, että ajatusmaailmani tulee varmasti laajentumaan ja ”kypsymään” kokemuksen karttuessa. Se on siistiä, m***a samalla haastavaa on hyväksyä se epätäydellisyys ja keskeneräisyys ja silti pyrkiä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla :D Valmentaminen on hienoa ja myös nöyräks pistävää hommaa! Samalla arvostus kaikkia omia aikaisempia ja nykyisiä valmentajia sekä valmentajakollegoita kohtaan vaan kasvaa ja heistä jokaisella on ollut omat tärkeät roolinsa mun valmentajaksi kasvamisen polulla… joten ! 🙏🏼☺️