SivistynytRatsastus

01/10/2026

💔 Surevan ihmisen kohtaaminen

Viime aikoina moni läheiseni ja tuttavani on joutunut hyvästelemään rakkaan eläimensä. Se sai minut pohtimaan, miten vaikeaa surevaa on joskus kohdata vaikka tarkoitus olisi hyvä.

Moni sureva kokee nämä lauseet vaikeiksi:
• ”Kyllä se siitä.”
• ”Voisi olla pahemminkin.”
• ”Mikä ei tapa, vahvistaa.”
• ”Tiedän miltä sinusta tuntuu.”
• ”Pää pystyyn, elämä jatkuu.”
• ”Saat vielä uuden.”
Useimmiten nämä lauseet eivät lohduta, vaan ohittavat surun.

Mitä voisi tehdä sen sijaan?
• Ole läsnä.
• Uskalla olla myös hiljaa ja kuunnella.
• Voit sanoa: ”En tiedä, mitä sanoisin, m***a olen pahoillani.”
• Kysy: ”Millainen hän oli?” tai ”Haluatko kertoa hänestä?”
• Käytä hänen nimeään. Se kertoo surevalle, ettei hänen rakastaan tarvitse unohtaa.
• Tarjoa konkreettista apua mieluummin kuin yleistä: ”Voinko tuoda ruokaa?” tai ”Käynkö kaupassa puolestasi?”

On kuitenkin hyvä muistaa että jokainen meistä suree omalla tavallaan.

Suru eikä sureva kuitenkaan yleensä kaipaa ratkaisuja. Enemmänkin ihmisen, joka uskaltaa jäädä hetkeksi viereen. ❤️ Älä pelkää toisen kyyneleitä. Ne eivät tarkoita, että teet jotain väärin.

Ne tarkoittavat, että joku on ollut valtavan rakas.

28/09/2026

Hyvin toimiva paljas kavio on hieno asia. Monelle hevoselle kengättömyys sopii erinomaisesti – m***a siitä ei seuraa, että jokaisen hevosen pitäisi pärjätä ilman kavioiden suojaamista.

Hevoset ovat yksilöitä. Kavion rakenne ja laatu, kasvunopeus ja kuluminen, hevosen rakenne ja liikkuminen, mahdolliset sairaudet ja vammat, käyttömäärä sekä pohjat, joilla hevonen elää ja työskentelee, vaikuttavat siihen, millainen kavionhoito juuri sille sopii.

Yksinkertaistettuna: kavion täytyy kestää se elämä, jota hevonen elää.

Jos kavio kuluu nopeammin kuin kasvaa tai hevonen aristaa ilman suojaa, ratkaisu ei ole se, että hevosen ”pitäisi vain tottua”. Kaikille hevosille ei myöskään sovi bootsien kanssa eläminen, etenkään pihatto-olosuhteissa, etenkään rannikko-Suomen jäätalvissa.

Kipu ei ole välttämätön eikä millään tavalla toivottu siirtymävaihe matkalla kohti parempaa kavioterveyttä. Joskus voidaan muuttaa olosuhteita, tarkistaa ruokintaa ja kavionhoitoa, vähentää hetkellisesti rasitusta tai käyttää kavioiden suojaamiseen esimerkiksi bootseja. M***a joskus, ja aika useinkin, hevonen tarvitsee meidän käytössämme kengät.

Myös kengityksessä ja kavion suojaamisessa on nykyään lukuisia vaihtoehtoja. Kyse ei siis ole vain kahdesta vastakkaisesta leiristä: metallikenkä tai paljas kavio.

“Entä villihevoset?”
”Hevonen syntyy ilman kenkiä” on totta – m***a kesyhevonen ei välttämättä elä sellaisissa olosuhteissa, liiku sellaisia matkoja tai sellaisilla alustoilla kuin luonnonvaraisissa oloissa elävät hevoseläimet. Me myös ratsastamme ja ajamme hevosilla ja asetamme niiden kavioille hyvin erilaisia vaatimuksia.

Luonnossa myöskään jokaisen yksilön hyvinvointia ei optimoida, ja luonnossa elävillä hevosillakin on kaikenlaisia kaviomurheita. Meidän hoidossamme olevan hevosen hyvinvointi sen sijaan on meidän vastuullamme.

Hyvä kavionhoito ei siis minusta ala ideologiasta vaan hevosesta. Miltä kavio näyttää? Miten se kasvaa ja kuluu? Millaisilla pohjilla hevonen liikkuu?
Ja kaikkein tärkeimpänä: liikkuuko hevonen mielellään ja kivuttomasti?

Kengättömyys ei ole itseisarvo ja itseistavoite: hevosen hyvinvointi on. Yksilö ennen koulukuntaa, kuten melkeinpä muissakin asioissa.

26/09/2026

26/09/2026

Lempeys JA rajat

Lempeys ei tarkoita sitä, että kaiken pitää olla sallittua:
Rajojen pitäminen ei tarkoita kovuutta.

Itse asiassa turvallisuus syntyy usein juuri näiden kahden yhdistelmästä. Tämä pätee sekä ihmisiin että hevosiin.

Hevosen kanssa voin olla lempeä ja samalla selkeä. Voin kuunnella sen tunnetilaa, huomioida sen kivun, epävarmuuden ja kokemukset – ja silti kertoa ymmärrettävästi, mitä siltä pyydän.

Voin sanoa:
”Huomaan, että tämä on sinulle vaikeaa.”

Ja samalla:
”Etsitään tapa, jolla pystymme tekemään tämän turvallisesti.”

Raja ei ole rangaistus tai valtataistelu.
Raja ei myöskään edellytä, että jonkun täytyy olla ”johtaja” ja toisen alistua.

Hyvä raja on ennakoitava ja ymmärrettävä.
Se kertoo, mitä tapahtuu ja mitä ei tapahdu. Juuri ennakoitavuus luo turvaa.

Sama pätee ihmisiin. Lempeys ei tarkoita sitä, että minun pitäisi kuunnella loputtomasti loukkaavaa puhetta, hyväksyä huonoa käytöstä tai jatkaa keskustelua, joka ei enää tunnu hyvältä.

Voin yrittää ymmärtää toista ihmistä – ja silti sanoa ei.
Voin olla empaattinen – ja poistua tilanteesta.
Voin kunnioittaa toisen kokemusta – hyväksymättä hänen tulkintaansa omakseni.
Voin olla ystävällinen – ja pitää rajani.

Ehkä turvallisuus ei lopulta synny siitä, että joku on tarpeeksi vahva _hallitsemaan_ tilannetta.
Ehkä se syntyy siitä, että ympärillä on riittävästi selkeyttä, ennakoitavuutta ja tilaa tulla kuulluksi.

Lempeys ja rajat eivät ole toistensa vastakohtia.

Parhaimmillaan rajat tekevät lempeydestä turvallista. ❤️

25/09/2026

Sivistyneen keskustelun pelisäännöt

Tällä sivulla puhutaan hevosista, ratsastuksesta ja hevosten kouluttamisesta – aiheista, joista ihmisillä on usein vahvoja näkemyksiä. Niin saa ollakin.

Minusta hyvä keskustelu ei synny siitä, että kaikki ovat samaa mieltä. Päinvastoin. Omia ajatuksia saa haastaa, kysymyksiä saa esittää ja myös minun kanssani saa ehdottomasti olla eri mieltä.

M***a muutama pelisääntö meillä on.

🌿 Keskustelemme asioista, emme ihmisistä.
Eri mieltä voi olla ilman vähättelyä, ivaa, henkilökohtaisuuksia tai hyökkäävää sävyä.

🌿 Väitteitä saa myös perustella.
Jos esittää näkemyksen julkisessa keskustelussa, toisella on oikeus vastata siihen ja perustella oma näkemyksensä. Keskustelu ei tarkoita sitä, että vain yksi osapuoli saa puhua.

🌿 Kysymys on eri asia kuin tuomio.
Yksittäisestä kuvasta, videosta tai lyhyestä havainnosta emme aina tiedä koko tilannetta. Siksi mieluummin kysymme kuin teemme varmoja päätelmiä hevosesta, ratsastajasta, varusteista tai ammattilaisten toiminnasta.

🌿 Tietoa ja näkemyksiä saa korjata.
Minäkin voin olla väärässä. Jos tuot keskusteluun tutkimustietoa, uusia näkökulmia tai hyvin perustellun eriävän mielipiteen, hienoa! Tämän sivun tarkoitus ei ole rakentaa kaikukammiota.

🌿 Jankkaaminen ei ole sama asia kuin keskustelu.
Jos olemme perustelleet näkemyksemme ja jäämme edelleen eri mieltä, sekin on aivan sallittu lopputulos. Kaikkia keskusteluja ei tarvitse voittaa.

Ja lopulta ehkä tärkein:

Kysy itseltäsi ennen kommentin lähettämistä: lisääkö tämä keskusteluun jotakin?

Tietoa, kokemusta, uuden näkökulman, hyvän kysymyksen, rakentavan vastaväitteen – tai vaikka vähän huumoria?

Tervetuloa keskustelemaan. Myös eri mieltä. ❤️

Pidetään vain keskustelukin sivistyneenä.

- Katariina Cozmei

25/09/2026

”Hevonen tarvitsee vahvan johtajan.”
Tämä on yksi sitkeimmistä hevosalan uskomuksista.
Ajatus perustuu pitkälti vanhoihin tulkintoihin hevosten laumakäyttäytymisestä, joissa laumaa kuvattiin tiukan arvojärjestyksen kautta.

Nykyinen tutkimus antaa kuitenkin huomattavasti monipuolisemman kuvan. Hevoslaumat ovat ennen kaikkea yhteistyöhön perustuvia sosiaalisia yhteisöjä, joissa yksilöiden väliset suhteet vaihtelevat tilanteen mukaan. Sama hevonen voi olla aloitteellinen yhdessä tilanteessa ja seurata toista toisessa.

Lisäksi ihminen ei ole hevonen. Hevonen ei odota ihmisen käyttäytyvän kuten toinen hevonen eikä ihmisen tarvitse ”nousta lauman johtajaksi”, jotta yhteistyö toimisi.
Sen sijaan hevonen oppii jatkuvasti kokemuksistaan.

Onko ihminen johdonmukainen?
Onko hänen toimintansa ennakoitavaa?
Tunteeko hevonen olonsa turvalliseksi?
Ymmärtääkö se, mitä siltä pyydetään?

Juuri nämä asiat rakentavat luottamusta – eivät simputtaminen, pelottelu tai vallan näyttäminen.

Hyvä hevostaito ei ole sitä, että hevonen tottelee, koska se ei uskalla tehdä muuta. Hyvä hevostaito on sitä, että hevonen haluaa tehdä yhteistyötä, koska se on oppinut, että ihminen on turvallinen, reilu ja johdonmukainen.

Turvallisuus ja turvan tunne ei ole ”pehmeyttä” tai ”tehdään mitä huvittaa”.
Se on yksi tehokkaimmista oppimisen edellytyksistä.

23/09/2026

Viime aikoina on käyty mielenkiintoisia keskusteluita siitä, minkälaista elämää hevoset viettävät ratsastuskouluissa. Osa on sillä kannalla että "se on kauheaa" ja "hevosparat kärsivät", "hevoset on esineellistetty" ja mitähän vielä. Tämä pitää varmasti paikkansa joissain paikoissa, m***a sanoisin että hyvin pienessä vähemmistössä.

Asiakkaat ovat tänä päivänä aika valveutuneita hyvinvointiasioiden suhteen ja myös osaavat vaatia niitä. Enää ei mene läpi paikat joissa hevoset voivat silminnähden huonosti (aliravitsemus, ei pääse tarhaan ollenkaan, sairaita hevosia tunneilla, epäsopivia varusteita jne), ja kaikilla on tänä päivänä kännyköissä kamera.

Valtaosa opetushevosista on ratsastuskoulunpitäjälleen painonsa arvosta kultaa! Tiedättekö miten vaikeaa on löytää hyviä opetushevosia? Niistä pidetään kiinni kaikin keinoin, ja keskimääräinen opetushevonen elää varsin mukavaa elämää: ne saavat viettää todennäköisesti enemmän lajityypilistä elämää kuin moni hienon citytallin yksäri. Opetushevosia tarhataan pääsääntöisesti laumassa tai vähintään kaverin kanssa, ne saavat säännöllistä kevyehköä liikuntaa, monella tallilla myös aika vaihtelevaa liikuntaa ja tekemistä, niillä on selkeät päivärutiinit ja säännöllinen rytmi elämässä. Hevonen on siis eläin, joka EI kaipaa jännitystä ja vaihtelua, vaan saaliseläimenä ja rauhaa rakastavana laumaeläimenä pitää rutiinien tuomasta ennalta-arvattavuudesta.

Kauas on tultu niistä ajoista, joista itse olen aloittanut 80-luvulla... tilanteet ja ratsastuskoulukulttuuri olivat silloin kovin erilaisia, ja hevosten hyvinvointiasiat ylipäänsä. Tänä päivänä saa ihan hakemalla hakea paikkoja joissa hevoset eivät tarhaa ollenkaan tai hyvin vähän, pölyistä homeista heinää, piikkilanka-aitoja, hevoset yskivät puhkurissa keuhkonsa tärviölle, selät täynnä lyöttymiä, kengitysväli 15 viikkoa ja kengittäjä raspaa hampaat ;-) Enpä ole tällaiseen törmännyt useampaan kymmeneen vuoteen enää.

Osa hevosista sopii toki paremmin opetuskäyttöön kuin toiset, ja niistä kultakimpaleista on syytäkin pitää kiinni kynsin hampain. Meistä aika harva olisi oppinut ratsastamaan ilman niitä ihania opetushevosia! Kukaan ei ole seppä syntyessään.

23/09/2026

Miksi eläinavusteinen nepsyvalmennus toimii?

Eläimen kanssa ei tarvitse osata selittää kaikkea. Hevonen tai koira ei arvostele, kiirehdi eikä vaadi täydellisyyttä. Sen kanssa voi harjoitella arjen taitoja konkreettisesti ja omaan tahtiin.

Nepsyvalmennuksessa voidaan työskennellä esimerkiksi:
- toiminnanohjauksen
- tunnetaitojen
- kuormituksen tunnistamisen
- keskittymisen
- vuorovaikutuksen ja itsesäätelyn parissa.

Valmennus on ratkaisukeskeistä, yksilöllistä ja tavoitteellista. Työskentelemme Närpes Hästakademilla Närpiössä hevosten ja koirien kanssa, m***a voin tulla tarvittaessa myös asiakkaan luo työskentelemään hänen oman eläimensä kanssa.
Vuoden loppuun asti nepsyvalmennus opiskelijahintaan!

Kiinnostuitko tai haluatko kysyä lisää? Laita rohkeasti viestiä – jutellaan yhdessä, voisiko tämä olla juuri sinulle tai läheisellesi sopiva tukimuoto.

22/09/2026

Tämä se on erikoinen ilmiö! :-D
Voisiko tämä osittain selittää, miksi suuri osa ratsastajistakin kokee vasemman kierroksen helpommaksi?

Oletko kokeillut, kumpaan suuntaan sinun itsesi on helpompi kävellä ympyrää kentällä ilman hevosta, ja hevosen kanssa? Kummassa suunnassa pysyt paremmin tasapainossa? Kummassa suunnassa hevosesi?

Jos et ole vielä kokeillut, tee ihmeessä pieni testi ja kerro meillekin!

Myös pienet lapset suosivat vastapäivään liikkumista.

21/09/2026

Suorittaako kipeä hevonen?
Kyllä suorittaa – ja usein vieläpä pitkään. Saaliseläimenä hevosella on synnynnäinen ominaisuus piilottaa kipunsa, sekä välttää konflikteja. Lisäksi hevosen halu miellyttää tai paineen / rangaistuksen välttäminen voi saada sen töihin kovastakin kivusta huolimatta.
Kipeänä suorittaminen ei kuitenkaan tarkoita, että hevonen olisi kunnossa. Kun kipu jatkuu, se alkaa näkyä käytöksessä, joka tulkitaan valitettavan usein ”kokeiluna” tai ”tottelemattomuutena”.

Tunnista piilevät kivun merkit:
* Muutokset liikkeessä: Jäykkyys, haluttomuus liikkua eteenpäin, vinous tai lievät tahtirikot.
* Ratsastusprotestit: Pukittelu, pystyyn nouseminen, jarruttaminen tai ryöstely.
* Äreys käsittelyssä: Hevonen luimistelee tai uhkailee satuloidessa, vyötä kiristettäessä tai harjatessa.
* Kipuilme: Taakse kääntyneet korvat, jännittynyt ja ryppyinen silmänympärys, kireät suupielet tai laajentuneet sieraimet.
* Käytöksen muutos: Hevonen muuttuu joko poikkeuksellisen säikyksi tai vetäytyy täysin omiin oloihinsa (apaattisuus).

Jos hevosen käytös muuttuu tai suorituskyky laskee, kyseessä ei ole kurittomuus tai ”testaaminen”. Ensimmäinen askel on aina poissulkea kipu yhdessä eläinlääkärin kanssa. ❤️