Noutajakoulu MurCas

Yleisön pyynnöstä 😀 uusinta vesityökoulutus riistoilla -päivästä. Lämpimästi tervetuloa!

Tulokset

Koiraurheilu on tänä päivänä lajista riippumatta todellista huippu-urheilua ja menestyminen vaatii sen mukaista harjoittelua. Omat silmäni aukesivat tämän asia suhteen viimeistään muutama vuosi sitten kun Taikan kasvattajan järjestämällä leirillä oli kouluttamassa yksi suomen noutajamaailman kiistattomista huipuista Esa Valkonen.

oli sekä lauantaina että sunnuntaina kolme ryhmää päivän aikana koulutettavia, välissä lyhyt lounastauko. Esalla oli omat koirat mukana ja hän käytti vieraan paikan maastoja hyväksi omien koirien harjoitteluun. Ennen päivän koulutusurakkaa hän kävi tekemässä harjoituksen omille koirilleen ja sama uudelleen koulutuspäivän jälkeen. Ihailin silloin Esan kurinalaisuutta - itselläni koulutuspäivän jälkeen ei juurikaan ole voimavaroja omien koirien treenaamiseen. M***a ehkä kyse ei olekaan voimavaroista vaan tavasta, sitoutumisesta ja päämäärän kirkkaana pitämisestä.

Jos harjoittelet keskinkertaisesti – määrällisesti tai laadullisesti – voit odottaa keskinkertaisia tuloksia. Ja ei; määrä ei korvaa laatua – en tarkoita tällä esimerkillä sitä. Vaan lähinnä sitä, että koepäivänä sijoittuneita katsellessa muista, että työmäärä tuloksen takana on ihan valtava.

Moni ei sitten loppujen lopuksi ole kuitenkaan valmis panostamaan niin paljon tähän harrastukseen – ei ajallisesti ei rahallisesti. Ja meillä kaikilla on hyvin erilainen harrastuksen ulkopuolinen elämä. Työ, lapset, sairaudet ym ym. vaikuttavat siihen kuinka paljon pystymme harrastukseen panostamaan.

Eikä kaikkien tietenkään tarvitse tähdätä huipulle, harrastaminen riittää ja se että on itse tyytyväinen koiraansa ja tuloksiin. Elämä on täynnä valintoja siitä, mihin meistä kukin rajallisia resurssejaan käyttää. Jos sinulla panos – tulos suhde on kohdallaan ja olet tyytyväinen ei muulla ole kauheasti väliä. Koiran kannalta tärkeintä on yhteinen mukava tekeminen ei tulokset tai meriitit. Tuloksia ei kuitenkaan tule vahingossa, hyvällä onnella tai sattumalta vaan usein kovan, pitkäjänteisen työn tuloksena.

Hupsista! TÄYNNÄ JO! Tervetuloa riistoilla järjestettävään vesityökoulutukseen!

Taika (Indy Lb Blue Magic ja Raipe (RUSTY Rebels No Matter What) eilen aika lämpimissä treenitunnelmissa. Kiitos taas Henna Siponen ❤️

TÄYNNÄ! Jonoon voi ilmoittautua. Tervetuloa!

Sosiaalinen media on nyt koekaudella taas täynnä huikeita onnistumisia koirakokeissa, ykköstuloksia, valioitumisia ja palkintopalleja. Paljon harvemmin näkyy epäonnistumisia, pettymyksiä, - ohjaajan ja koiran virheitä ja nollatuloksia. Nuo kaikki ovat kuitenkin iso osa tätä harrastusta. Ainakin meistä suurimmalle osalle.

Olimme joukkueena IWT 2026 kisoissa Sveitsin Davosissa kolme viikkoa sitten. Yksi Taikan ja minun nollista tuli rastilla jossa tein itse valtavan virhearvioinnin, jonka tuloksena Taika sai väärän damin. Taika ei tehnyt virhettä eikä nollannut tehtävää – minä olin se heikoin lenkki ja virhe oli kokonaan minun. Varsinkin joukkuekokeessa on vaikea hyväksyä omia isoja virheitä ja silti jatkaa koetta eteenpäin. Virheet kuitenkin opettavat meitä, itse en ihan varmasti tee enää samanlaista virhettä – toki todennäköisesti paljon muunlaisia virheitä.

Virheet ja pettymykset ovat osa tätä harrastusta ja jos niistä ei pääse yli, on todella vaikea harrastaa. Joten otetaan virheistä opiksi, päästään yli, ollaan parempia ja jatketaan tätä niin ihanaa ja välillä kamalaa harrastusta.

Jatketaan koska tämä harrastus antaa pitkiä ystävyyssuhteita, huikeita onnistumisia ja yhdessä ystävien – niin kaksi kuin nelijalkaisten –kanssa vietettyä korvaamattoman hienoa aikaa. Yhtälailla myös yhdessä jaettuja pettymyksiä, epäonnistumisia, kanssakilpailijoiden tukea ja tsemppiä. Ei vaan harrastus vaan elämäntapa.

Laumadynamiikka

Tämä aihe on ihan hirveän vaikea, m***a minusta tuntuu, että tämä on nyt vaan pakko kirjoittaa ulos. Koska joku voi olla samassa tilanteessa kuin itse olin, tajuamatta sitä ollenkaan. Minulla oli laumassa neljä noutajaa ja niistä toisiksi vanhin -Wanda- sairasti spondyloosia. Se ei aluksi edes ilmennyt muuten kuin outoina rähähdyksinä muita lauman jäseniä kohtaan. Tulkitsin ne usein niin että Wanda oli väsynyt eikä halunnut ketään muita ”iholle”. Silmäni avautuivat vasta kun tuli pari isompaa ”yhteenottoa” toinen keskellä yötä; sängyssä Wanda yhtäkkiä hyökkäsi Feikun kimppuun ilman mitään edeltävää varotusta. Ja toinen yhteenotto oli tapahtunut niin että en ollut paikalla m***a molemmilla oli seurauksena reikiä naamassa.

Vasta näiden yhteenottojen jälkeen tajusin, että jotain oli todella vialla. Wanda tutkittiin perinpohjaisesti ja selästä löytyi spondyloosi, joka selitti käyttäytymisen. Wanda oli kipeä. Mentiin lääkityksellä noin puoli vuotta diagnoosista kunnes tuli aika päästää Wanda pois. Lääkkeet eivät enää pitäneet kipuja pois. Mun sydän särkyi sinä päivänä, oli kauheaa viedä 8 vuotias ulospäin ihan terveen näköinen rakas koira viimeiselle matkalle. Jälkeenpäin ajateltuna ei hetkeäkään liian aikaisin.

Wandan lähdöstä on nyt kulunut 3 kuukautta. Syy miksi tämän aiheen tuon nyt esille on se, että Wandan poismenon jälkeen kolme muuta lauman jäsentä ovat muuttuneet ihan valtava paljon. Laumasta on lähtenyt kireys pois, asiat mitä kuvittelin kuuluvan niiden käytökseen ovatkin todennäköisesti olleet stressireaktioita. Taikalla alkoi närästysoireet Wandan kipuilun aikana ja todennäköisesti yksi osasyy on ollut se, että Taikalla on ollut jatkuva stressitila päällä siitä tilanteesta, vaikka minun nähden Wanda ei koskaan kohdistanut mitään aggressiota Taikaa kohtaan. Taika on alkanut vapautumaan muiden koirien kanssa, nykyään se omatoimisesti hakee leikkiin jopa ventovieraita koiria – tätä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Toki voi olla myös sitä että se on aikuistunut ja saanut itsevarmuutta tai miten muuten Wandan lähtö on vaikuttanut tähän laumadynamiikkaan.

Niin tai näin, nämä ovat asioita joita kannattaa miettiä silloin kun sinulla on lauma. Kyse ei enää ole vain yhden koiran hyvinvoinnista vaan koko lauman hyvinvoinnista. Enkä nyt tietenkään tarkoita, että jos joku koirista ei sovi laumaan tai käyttäytyy muita kohden aggressiivisesti – että se pitäisi lopettaa. Ei tietenkään. Syytä on kuitenkin hyvä lähteä selvittämään.

Muutokset laumadynamiikassa voivat olla hyvinkin hienovaraisia. Itse toivon, että olisin huomannut merkit jo aikaisemmin. Wandan kipuakin olisi osattu alkaa hoitaa aiemmin.

Sillä lauma kyllä tiesi varmasti Wandan kivuista jo paljon paljon ennen kuin itse osasin mitään epäillä.

IWT -joukkueemme sivuilla tulospäivityksen lisäksi vähän pohdintaa henkisen valmentautumisen merkityksestä. Tähän aiheeseen pitää varmaan vielä palata. Jos jollain on vaikka urheilun parista jotain hyviä luentovinkkejä, otan kiitollisena vastaan!

Taas meni meidän IWT – joukkueella viikonloppu (jopa äitienpäivä) ”harjoituskokeiden” merkeissä Raaseporissa. Lauantaina Ulla ja Tessa hienosti VOI 1 ja kolmas sija. Jossu ja Dina VOI 2 ja Tiina ja Taika nollasivat vesirastin joten tulos VOI 0. On tämä melkoisen raaka laji, jossa virheille ei ole sijaa.

Keskusteltiin paljon myös henkisen valmentautumisen tärkeydestä, jota meillä koiramaailmassa (ainakaan noutajien parissa) ei ehkä vielä tarpeeksi huomioida / harjoitella. Itselleni tuo lauantain nollaus oli henkisesti vaikea ja jouduin tosissani tekemään töitä päästäkseni siitä yli. Jossu valmennuksen ammattilaisena antoi vinkkejä ja ajatuksia siitä miten asiaa voi käsitellä.

Myös oma aviomies -raukkani joutui googlettelemaan keskellä yötä urheiluvalmennuksesta ja ns. ”Short memory” tekniikasta. Suosittelen - en siis aviomiehen valvottamista keskellä yötä keskustellen henkisestä valmentautumisesta – vaan tuohon Short memory – ideologiaan tutustumista.

Sunnuntain kokeissa sitten vielä ätienpävää viettivät Jossu ja Dina sekä Tiina ja Taika. Jossu myös nuorella Bess koirallaan AVO -luokassa. Tiina ja Taika onnistuivat VOI 1 tuloksen, luokkavoiton ja Sertin arvoisesti, Jossulle ja Dinalle VOI 2 sekä Jossu ja Bess voittivat hienosti AVO-luokan. Nyt vaan Bessin kanssa Voittajaan!

Meillä on vielä yksi ”harjoituskoe” ensi viikonloppuna, jonka jälkeen keskitytään viime hetken treenifiilistelyihin ennen kuun lopussa häämöttävää IWT -reissua. Se on jo hurjan lähellä!!