MR Dressage

Kesä!!!

Miljan pitämiä kesäkursseja tarjolla Tuomarinkartanon Ratsastusopistolla tänäkin vuonna. 🦄

22.-24.6. Klo 16
Puomi-kavaletti-pikkueste-kurssi

6.-9.7. Klo 18
Tehokoulukurssi

sekä

20.-23.7. Klo 18
Estekurssi 50-70cm

Ihania, rentoja kursseja Opiston superkivoilla hevosilla. Tervetuloa mukaan! 🤩

Lisätietoja ratsukko.fi 👍🏻👍🏻

📷 Heidi Lammi

Luukku 24: Nykyhetki

Vuonna 2014 perustettu yritykseni MR Dressage Oy työllistää minut hevosalan töillä täyspäiväisesti.

Valmennan, ratsutan, koulutan hevosia maastakäsin sekä opetan erilaisia hevosiin liittyviä taitoja ihmisille.

Asiakaskuntani on erittäin monipuolista ja saan tehdä töitä hyvin erilaisten ihmisten sekä hevosten kanssa.

Omia hevosia meillä on tällä hetkellä kolme. Eemelin lisäksi kaksi suomenhevostammaa, Jippikayhei ja Valon Gloria. Tammat harrastavat kouluratsastuksen lisäksi myös esteratsastusta.

Valmentaudumme ahkerasti ja opettelemme taitavammaksi monella saralla. Eemelin kanssa olemme vähitellen nousseet Inter 1-tasolle ja tammat ovat kilpailleet HeA-tasolla.

Kiitokset kaikille asiakkaillemme, yhteistyökumppaneillemme sekä kaikille joulukalenteria seuranneille. Jokainen tykkäys ja jätetty kommentti on lämmittänyt mieltä. On ollut yllättävää, kuinka monia tämä kalenteri on kiinnostanut ja kuinka moni on minulle kommentoinut kalenterin sisällöstä myös elävässä elämässä. Te kaikki mahdollistatte minulle tämän työn ja tämän elämäntavan. ❤️

Ihanaa joulunaikaa!

📷 Emmy Heinonen

Luukku 23: S.W. Red Charm

”Eemeli” on osa mun ratsastushistoriaani sekä yhtälailla osa mun joka päiväistä arkeani edelleen.

Olin tutustunut Samin kasvattajaan, Siljaan, Samilla kilpaillessani ja tiedostanut, että Siljalla oli aivan upea Samin nuorempi veli kotona kasvamassa. Olin siitä läsipäisestä komistuksesta haaveillut jo sen kuviin ensimmäisen kerran törmätessäni.

Jotenkin sitten kävi niin, että Eemeli muutti meille 4-vuotiskesällä vuonna 2013 ja siitä alkoi meidän yhteinen tarinamme.

Tiesin alusta alkaen, että Eemeli on lahjakas poni. Kilpailimme nuorten hevosten luokissa ja kävipä hän jopa 6-vuotiaana Tampereen messuillakin esiintymässä.

Eemeli on herkkä poika ja kaikki sen kanssa touhuaminen vaatii johdonmukaisuutta sekä ehdotonta oikeudenmukaisuutta. Hän on erittäin tarkka oikeuksistaan, m***a valmis antamaan itsestään todella paljon, jos keskinäinen luottamus on kunnossa ja hänellä on kaikki hyvin.

Eemeli rakastaa huomiota ja sitä se toki usein saakin. Onhan hän nimensä mukaisesti aikamoinen hurmuri.

Jos joku olisi Eemelin nuoruusvuosina maininnut, että tää on se hevonen, jonka kanssa mä pääsen aina vaikeisiin luokkiin asti, en ole varma olisinko uskonut.

M***a niin vaan me on noustu tasoja ylöspäin tän upean ponin kanssa. Nautittu yhteisistä treeneistä ja yritetty tulla paremmiksi.

Me tehdään myös paljon hauskoja juttuja yhdessä, koska se on se, mikä tekee meistä ratsukon. Me tykätään toisistamme ja leikitään kaikkia hölmöjä juttuja yhdessä.

Olen ikuisesti kiitollinen Siljalle tästä ponista ja siitä, että luotti tän timantin just mulle. Ja Eemelille olen kiitollinen, että jaksaa yrittää ymmärtää mua päivästä toiseen. Eemeli on mun elämäni valo ja hänen hyvinvointinsa on mun hyvinvointini ehdoton edellytys. ❤️

📷 Emmy Heinonen

Luukku 22: Askellajiratsastus

Muutama vuosi sitten sain mahdollisuuden työskennellä upean islanninhevostamman, Virdingin, kanssa.

Puuhastelimme monenlaisia juttuja yhdessä ja tämä hevonen oli kyllä mitä luotettavin tyyppi. Omistajansa kannustuksesta aloin myös opetella askellajiratsastuksen saloja tähtivalmentajakollegani Pilvi Routasalon opastamana.

Jos joskus kuvittelee ratsastuksen olevan helppoa, kannattaa kokeilla lisätä pari askellajia. 😝 Olo oli vähän kuin alkeiskurssilla kun opettelin töltin saloja Pilvin ja Virdingin kärsivällisellä opastuksella.

Kävimme yhdessä vähän askellajikilpailuissakin ja ne olivat kyllä todella hienoja kokemuksia. Hieman jopa toivoisin, että pääsisin kokemaan tämän maailman vielä uudelleen jonain päivänä!

Niin kiitollinen tästä(kin) mahdollisuudesta, näistä kokemuksista sekä upeista muistoista, joita tästä projektista jäi jäljelle. ❤️

Luukku 21: Valmentajan ammattitutkinto sekä Valmentajan erikoisammattitutkinto

Koska ikuinen kehittyminen on minulle tärkeää, suuntasin SRL:n valmentajakoulutusten jälkeen jatkamaan opintojani Vierumäelle Suomen Urheiluopistoon ensin Valmentajan ammattitutkintoon (2019) ja sitten Valmentajan erikoisammattitutkintoon (2023).

Koulutukset olivat monilajikoulutuksia ja siten hyvin antoisia. Oli hienoa päästä näkemään ja kuulemaan, mitä ja miten muissa lajeissa toimitaan monissa erinäisissä valmennukseen liittyvissä asioissa.

Havaitsin valmennuksessa hieman yllättäviäkin yhtäläisyyksiä esimerkiksi taitoluistelun ja motocrossin kanssa.

Lisäksi minuun kolahti kun breakdance-valmentaja totesi, etteivät heidän urheilijansa ole pelkästään urheilijoita vaan myös taiteilijoita. Perinteinen urheiluvalmentaminen ei heidän mielestään riittänyt, sillä luovuudella oli oma osansa heidän lajissaan. Ratsastuksessa, etenkin kouluratsastuksessa, koin olevan paljon samaa. Hevosten kanssa on paljon lainalaisuuksia, m***a samanaikaisesti täytyy olla luova ja pystyä soveltamaan oppimaansa.

Näiden koulutusten aikana syvensin myös huomattavasti omaa istuntaosaamistani ja -ymmärrystäni Sanna Siekkisen opastuksella. Tein lopputyöni liittyen istunnan opettamisen kehittämiseen simulaattoriharjoittelu hyödyntäen.

Varmasti yhtä paljon kuin sain oppia itse koulutuksista, sain olen saanut Sannalta. Simulaattorikäynnit sekä itse ratsastajana että oppilaiden kanssa valmentajana ovat vieneet minut syvälle istunnan maailmaan ja opettaneet ymmärtämään ratsastusta aivan uudella tavalla.

Kiitokset kaikille opiskelutovereilleni antoisista keskusteluista sekä omien lajien valmennuksen avaamisesta maallikolle sekä erityiskiitos Sannalle valmennuksen kehittämisprojektien sekä oman VEAT-päiväni mahdollistamisesta. 🤩

Luukku 20: Taivaslaitumien nätti läsi

Herra Hönö-Petteri hankittiin meille 1-vuotiaana tulevaisuuden toivoksi. Hänet oli tarkoin valittu ja odotukset olivat tietysti korkealla.

M***a hänen tarkoituksensa ei ollut opettaa meitä hevosen kouluttamisesta tai ratsastuksesta. Hänen tarkoituksensa oli opettaa luopumisesta ja siitä, että jokainen päivä voi olla viimeinen ihan kenelle meistä tahansa.

Eräänä kauniina kesäpäivänä meidän kotipihan laitumella hän katkaisi jalkansa meidän silmiemme alla. Hän oli vasta 3-vuotias.

Tällöin viimeistään opin, että hevosten kanssa on nautittava joka ikisestä päivästä, joka ikisestä onnistumisesta, joka ikisestä hetkestä.

Tehdään hevostemme kanssa niitä asioita, jotka tekevät meidät onnelliseksi. Koskaan ei tiedä, onko se enää mahdollista huomenna.

Luukku 19: Poniratsuja

Sami-ponilla menestymisen jälkeen aloin saada enemmänkin poneja ratsastettavakseni ja meille päätyi myös kaksi omaakin ponia laiteltavaksi.

Ihana S.W. Dreams Come True (kuvassa) kävi meillä laiteltavana laatuponikilpailuun 5-vuotiaana ja osallistuikin kyseiseen kilpailuun sekä askellajeissa että esteillä.
Tämän jälkeen ”Cami” on palannut meille useita kertoja treenailemaan lisää ja kuntoilemaan varsan jälkeen ja mitä milloinkin. Cami on meillä treenissä ollessaan myös kantakirjattu ja käytetty kilpailuissakin.

S.W. Flying Jack on myös ollut 4-vuotiaasta asti vaikutuspiirissämme. Se on esitetty Laatuponikilpailussa 4- sekä 5-vuotiaana, käytetty kilpailuissa ja välitetty myös omistajalta toiselle sen pysyen lähipiirissä. Tälläkin viikolla se on ollut treenissä useamman kerran. 🦄

Ai.Ka. Edenella tutustutti russ-ponien maailmaan. ”Nelmo” kävi myös laatuponikilpailussa 6-vuotiaana varsoneena tammana sekä kantakirjattiin myös I-palkinnolla. Muitakin russ-poneja on ollut ilo työstää vuosien varrella. Mainittakoon tässä vielä upea oripoika Sleipnir T, jonka matkassa kohti oripäiviä sekä sen jälkeenkin on ollut kunnia kulkea.

Pin Rock’s Chasing the Sun laiteltiin myös edeltäjänsä Sami-ponin kavion jäljissä Laatuponikilpailuun ja siellä hän pärjäsikin hienosti, vaikkei ihan Samin veroisesti kylläkään. 😉

Fiffiluras Sugar Cruch kävi myös meillä sekä sisäänratsastuksessa että valmisteltavana Laatuponikilpailuun 4-vuotiaana. Niin herttainen welsh cob-tamma!

Dacapo de l’Aube laiteltiin myös noin HeB-tasolta kv-tason kilpaponiksi. Omistajansa toivoivat, että siitä tulisi EM-poni ja niinhän sitä sitten tehtiin työtä käskettyä!

Ja sitten oli tietysti omat ponit: Zorro Sa ja S.W. Red Charm. ❤️

Siinä kai ne isoimmat poniprojektit. Mä joskus vuosia sitten olin laittanut Faceen, että haluaisin olla isona welsh cob-ratsastaja ja aina välillä musta on tuntunut siltä, että tästä haaveesta on ainakin osittain tullut totta!

Kiitokset kaikille ponien omistajille luottamuksesta työskennellä heidän aarteidensa kanssa. Tällaisia projekteja tekisin mieluusti jatkossakin!

Luukku 18: Valmentajakoulutus

Kun aloin tehdä yhä enemmän ja enemmän hevosalan töitä, kaipasin myös koulutusta aiheeseen. Mietin pitkään, mikä olisi oikea suunta lähteä kehittymään ja valitsin lopulta valmentajan polun.

Päädyin ensimmäisenä SRL:n järjestämään 1-tason valmentajakoulutukseen Ypäjälle. Tämä koulutus oli aivan mieletön. Ei ehkä niinkään sisällöltään vaan ennen kaikkea osallistujajoukoltaan.

Meillä oli koulutuksissa aivan hulvaton meininki, lähijaksot olivat todella antoisia hyvän keskustelun ja erinomaisen seuran johdosta. Valmentajan työ on monesti hyvin yksinäistä etkä pääse välttämättä jakamaan ajatuksiasi lajitovereidesi kanssa, m***a tässä koulutuksessa se oli ehkä pääasiallisessa roolissa.

Oli myös upeaa nähdä muiden pitämiä valmennuksia ja osallistuakin niihin omilla hevosilla. Oli hienoa nähdä, kuinka jokaisella on niin oma tapansa valmentaa ja oma näkemyksensä ratsukoissa kehitettävistä sekä korjattavista asioista.

Myös itse koulutuksen luennot ja demot olivat mielenkiintoisia ja aihealueiltaan hyvin laidasta laitaan. Opin paljon uutta ja vahvistin jo vanhaa osaamista koulutuksen aikana.

Heti perään kävin myös 2-tason valmentajakoulutuksen, joka oli myös varsin hyvä kokonaisuus, m***a valitettavasti sillä porukalla ei päästy ryhmäytymään samalla tavalla ja keskustelu jäi huomattavasti pinnallisemmaksi. Ihania muistoja toki senkin koulutuksen lähijaksoilta!

Tämän luukun myötä haluan erityisesti kiittää heitä, jotka olivat mukana meidän tähtivalmentajakurssillamme ja toivon törmääväni teihin taas pian! 🤩

Luukku 17: Ratsutila Rustholli

Muutettuamme Paippisiin, päädyin paikalliseen ratsastuskouluun pitämään sunnuntaituurausta. Seuraavaksi pidinkin kursseja ja lopulta vakkariviikkotuntejakin. Rusthollin pitäjän tunsin aiemmin mainitsemani Tupun omistajan kautta.

Työt Rusthollissa lisääntyivät kun he ottivat vastuulleen myös Mäntsälän Ratsastuskoulun toiminnan. Sain Rusthollin aikana kokemusta erilaisista tehtävistä sillä toimin opettajana/valmentajana, tein tallitöitä ja ratsutin myös tuntihevosia tarpeen vaatiessa. Ratsastajia oli alkeisratsastajista todella taitaviin kilpailijoihin.

Kilpailureissut Rusthollin porukoiden kanssa olivat ikimuistoisia. Kävimme muunmuassa Kummajaisissa sekä Kuninkaallisissa Rusthollin hienojen suomenhevosten sekä taitavien ratsastajien kanssa ja rusetteja pukkasi. Reissuissa oli aina mieletön tunnelma ja yhdessä tekemisen fiilis. Erään kerran kävin koutsailemassa silloisen palkkatyöni yövuorojen välissä Rusthollilaiset ESRA:n tuntiratsastajien mestaruuteenkin. 🥳

Työt Rusthollissa oli se viimeinen sysäys siihen, että päädyin jäämään palkkatöistä täyspäiväiseksi hevosalan yrittäjäksi. Niin kiitollinen kaikesta, mitä tämä aikakausi elämässäni minulle antoi ja mahdollisti. 🤩

Vielä tänä päivänäkin iso osa asiakaskunnastani on tavalla tai toisella liitännäinen vuosiini Rusthollissa. ❤️

Kuvassa upea Valosa-tamma, jonka kanssa sain erään kerran osallistua suomenhevosten aluemestaruuteen. 🦄

Luukku 16: S.W. Summer’s Dream Prince

Ruunikoiden tähtikilpureiden kuningas oli tietysti welsh cob-ruuna Sami-poni eli S.W. Summer’s Dream Prince.

Hän tuli elämääni asustellessaan A.T. Jesperin naapurissa tai ainakin melkein naapurissa. Hän oli silloin 4-vuotias ja oikealta ammatiltaan valjakkoponi.

Ryhdyin häntä ratsastelemaan säännöllisesti ja heti alusta alkaen huomasin, ettei hän ole mikään tavan tallaaja. Sami oli pieneksi poniksi ihan supermuuveri, jolla oli paljon ulottuvuutta sekä ravissa että laukassa. Lisäksi hänen luonteessaan oli sopivaa kovuutta ollakseen ihan voittaja. Hän myös sopi ratsukseni aivan täydellisesti.

Samin kanssa voitin elämäni ensimmäisen kerran alueluokan, sijoituin kansallisessa kilpailussa sekä voitin kansallisen luokan. Kuvan palkintojenjako on Jyväskylässä 6-vuotis cupin osakilpailusta, jossa muut osallistujat oli puoliverihevosia. 🤩

Samin kanssa valloitettiin maailmaa, käytiin messuilla pyörimässä, käytiin katsastamassa valjakkoajon arvokilpailuita ja kierrettiin dressagekisoja.

Tiemme erkanivat lopulta kokonaan kun hänet myytiin Hollantiin jatkamaan uraansa valjakkoponina.

Samin kautta tutustuin valjakkoajoon lajina sekä useisiin suomalaisiin valjakkoajoharrastajiin. Niinä vuosina ratsastin todella monia valjakkohevosia ja -poneja ja rakensin niitä kohti tulevaisuuden koitoksia. Olenpahan välillä valmentanut vähän valjakoitakin. 😜

Valjakkopiirien kautta meille etsiytyi myös upea Roy Jones, joka oli tehnyt uraa valjakkoajossa MM-kilpailuja myöden. Hän tuli meille jäähdyttelemään uraansa ja viettämään viimeiset vuotensa kouluratsuna. ❤️