Wmoc.fi

WMOC Puola, matkaraportti, päivä #11 ma 17.8.

Aamulla jätimme Slovakian taaksemme pienessä vesisateessa. Totesimme, kuinka hyvä tuuri voikaan olla kelien kanssa. Koko reissun ensimmäinen sadepäivä oli vasta kotiinpaluupäivänä. Ja sadekin loppui nopeasti päästyämme Puolan puolelle.

Ajomatkan turistikohteeksi valitsimme Unescon maailmanperintölistalle päässeen Dębno-nimisessä paikassa sijaitsevan St. Michael Archangel's kirkon. Se oli kooltaan pieni, m***a tyylikkäästi rakennettu. Kirkossa oli paanukatto. Sisällä pyörineestä englanninkielisestä selostuksesta ymmärsimme kirkon rakennetun useassa eri osassa, vanhimpien osien ollessa 1400-luvulta ja 1500-luvun alusta.

Lounaspaikka löytyi paikkakunnalta, jonka nimessä puolalaiseen tapaan oli vain yksi vokaali. Annokset olivat niin suuria, että ainoastaan yksi ryhmän jäsen jaksoi syödä annoksensa loppuun.

Krakovan liikenneruuhkat hyvässä muistissa paluuaikataulu oli rakennettu väljäksi ja saavuimme lentoasemalle hyvissä ajoin 2,5 tuntia ennen lennon lähtöä. Auton palautus, matkatavaroiden luovutus ruumaan ja turvatarkastus sujuivat nopeasti, jonoja ei mainittavasti ollut. Odotusaikaa lennon lähtöön jäi lähes kaksi tuntia. Parempi näin päin, kuin viime tipassa.

Jälkijoukoille ei ilmaista hotelliyötä ollut tarjolla, vaan Finnair lennätytti ryhmän kotisuomeen lähes aikataulussa JT-logolla varustetussa koneessa. Turkulaisille oli perinteiseen tapaan lentokentältä yhteiskuljetus kotiovelle.

Hieno matka takana.

Kiitoksia osallistujillemme ja SoMe-seuraajillemme aktiivisesta osanotosta. Näkymisiin ja kuulumisiin taas tulevilla matkoilla!

WMOC Puola, matkaraportti, päivä #10 su 16.8.

Tatra-vuoristovaelluspäivä.

Aamulla hotellin kissa tuli kanssamme aamupalalle. Se oli jo heti eilen kaikkien kaveri.

Päivän ensimmäiset vajaat 500 nousumetriä kuitattiin autolla siirtyessämme hotellilta vaelluksen lähtöpisteeseen, 1.230 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Tienvarsiparkissa saatiin esimakua siitä, mitä tuleman piti. Tienvarsi kummallakin puolella oli täynnä autoja silmänkantamattomiin. Muutama muukin oli todennut tämän hyväksi päiväksi käydä tutustumassa Tatra-vuoristoon ja erityisesti Puolan korkeimpaan huippuun, Rysyyn (2.499 m.).Vaellusreitin lähtöpisteeseen pääsi kätevästi myös junalla.

Ensimmäiset 4 kilometriä lämmiteltiin loivasti ylöspäin helppokulkuista kestopäällystetietä. Se oli ylempänä sijaitsevan vuoristohotellin huoltotie, jota ei muuten saa autolla ajaa.

Tämän jälkeen maastopohja muuttui täysin. Kiviä riitti, myös kulku-uralla. Reitiltä eksymiseen ei ollut pelkoa. Ura näkyi hyvin myös kivikossa ja jonossahan siellä monessa paikkaa kuljettiin.

Keli oli vuoristovaellukseen mitä mainioin. Aurinko porotti taivaan täydeltä ja ylempänä tuuli hieman onneksi viilensi.

Vaikka Rusy on lähtökohtaisesti ns. vaellushuippu, jossa ei tarvita kiipeilyvarusteita, matkalla oli myös haastavia kohtia. Niissä oli kulkua helpottamaan pultattu kiinteästi kallioon rautatikkaita sekä kettinkejä. Tunnelma oli välillä kuin Mt. Everestillä konsanaan, kun tikkaihin sai jonottaa pääsyä.

Jonkun verran porukoilla oli mukana myös kiipeilykypäriä, erityisesti lapsilla. Se oli viisasta. Rinteet on jyrkkiä ja aina on mahdollista, että joku ylempänä oleva vahingossa potkaisee jonkun kiven alas.

Reitti huipulle on siinä mielessä erikoinen, että suurin osa matkasta Puolan korkeimmalle huipulle kuljetaan Slovakian puolella. Puolan puoleltakin reittejä tulee, m***a tämä Slovakian puolelta tuleva reitti on se "helpoin" turistireitti. Helppoudesta toki voi olla m***a mieltä. Monessa paikkaa reitti kulki aikamoista siksakkia, jolla nousua saatiin loivennettua - toki matkan kustannuksella.

Kokonaisnousua huipulle kertyi yli 1.300 metriä, kelpo määrä yhdelle päivälle. Ryhmämme kovakuntoisimmat kiipesivät huipulle saakka. Muut ryhmän jäsenet tyytyivät hieman alempiin korkeuksiin kukin oman kuntotasonsa mukaan.

Jos jaksoi nousta 2.250 metriin saakka, siellä odotti palkinto. Kahvila, josta sai ostaa juotavaa ja leivonnaisia. Kahvilan terassilta oli mukavaa ihailla maisemia. Matkalla näimme useampia kantajia, jotka erilaisia tarvikkeita kahvilaan selässään alhaalta kantoivat.

Reitti oli sen verran vaativa, että myös alastulo otti yllättävän paljon aikaa. Edestakaiseen matkaan huipulle ja takaisin sai hyvinkin taukoineen kulumaan 10 tuntia. Jussi kellotti itselleen 37.000 askelta. - nousu- ja laskumetrien lisäksi. Alastulomatkalla nähtiin myös vuorikauriita - tai mitä ikinä ne sitten olivatkaan.

Bongariosasto sai kirjattua pinnan pikkukäpylinnusta, joka on alueella yleinen.

Takaisin hotellille päästiin illalla yhdeksän paikkeilla. Päivän hyvä työ tehtiin ottamalla pikkubussimme kyytiin pari nuorta vaeltajaa, jotka olivat missanneet paluujunansa. Päivä oli pitkä ja rankka, m***a sitäkin antoisampi.

WMOC Puola, matkaraportti, päivä #9 la 15.8.

Finnairin tarjoaman ilmaisen hotelliyön jälkeen pääjoukko sai aamulla lentokentällä nauttia myös Finnairin tarjoamasta ilmaisesta aamiaisesta. Koko pääjoukko saatiin mahtumaan koneeseen samalle aamulennolle ja kotisuomeen päästiin puoliltapäivin.

Jälkijoukot jatkoivat matkaa aiemman suunnitelman mukaisesti Krakovasta etelään, kohteena Slovakia ja Tatra-vuoristo.

Ajomatkan turistikohteeksi oli jo ennakkoon valittu Slovakian korkeimmalla sijaitseva turistiluola, Belianska Cave. Parkkipaikalta lipunmyyntiin saatiin hyvä mäkitreeni, nousumetrejä taisi kertyä 130 m.

Opastettu kierros kesti 1 h 20 min. Kohde oli suosittu, 50 hengen opastuskierroksia lähti 20 minuutin välein. Opastuskielinä oli mitä ilmeisemmin slovakki ja puola, joten arvailujen varaan jäi, mitä kaikkea opastyttö puhui. Kierroksen lopussa kokoonnuttiin yhteen isoon luolaan, jossa soi viulumusiikki valotehosteilla lisättynä. Kokemus oli vaikuttava. "Epäilen, että näin hyvää akustiikka ei ole Fuugassakaan", totesi ryhmämme kulttuuriasiantuntija Heikki.

Luolakierroksen jälkeen pidetyn lounastauon aikana saimme ihailla ohi lipuvia museoautoja - alueella oli tänään jotkut kokoontumisajot. Ryhmämme kokeneimmat mobilistit erottivat äänestä, missä autoissa oli kaksitahtimoottori.

Slovakian majoituksemme sijaitsee pienessä Nova Lesna -nimisessä kylässä Tatra-vuoriston juurella. Majatalomme on pieni ja viihtyisä ja huoneet mukavan tilavia. Jotkut onnekkaat saivat parvekkeellisen huoneen. Huomiset vaelluseväät käytiin hakemassa lähimmän isomman taajaman, Popradin, Tesco-supermarketista.

Suomelle perjantaina 14 MM-mitalia.

Suomi saavutti perjantaina 14.8. Puolan Czudecissa käydyissä suunnistuksen veteraanien MM-kisojen pitkällä matkalla yhteensä 14 mitalia. Mitaleista 6 oli kultaista, 2 hopeista ja 6 pronssista.

Suomalaismitalistit:

M40 2. Pekka Hyvönen, Angelniemen Ankkuri
M40 3. Esa Huttunen, Turun Metsänkävijät
M50 2. Manu Mutka, Turun Metsänkävijät
M50 3. Petteri Muukkonen, OK Trian
M70 1. Markku Helle, Saarijärven Pullistus
M75 3. Raimo Hyyryläinen, Juvan Ur‎heilijat
M80 1. Paavo Inkinen, Rasti Jyry
M80 3. Heikki Rusko, Vaajakosken Terä
M85 3. Esko Kilo, Lappeen Riento
M95 1. Pentti Pelkonen, Keski Karj‎alan Rasti

W50 3. Heidi Salonen, Helsingin Suunnistajat
W70 1. Sirpa Lilja, Modum OL
W75 1. Irmeli Saari, Hirvensalon Heitto
W85 1. Elli Pelkonen, Keski Karjalan Rasti

Hyvöselle ja Muukkoselle mitali oli jo näiden MM-kisojen kolmas.

Suomalaisseuroille mitaleja toi lisäksi Anu Åkerman, Hiidenkiertäjät (W45/1.)

WMOC Puola, matkaraportti, päivä #8 pe 14.8.

Pitkän matkan finaali

Aamulla pakattiin kaikki tavarat autoihin ja jätimme Rzeszowin taaksemme. Kaupunki oli positiivinen kokemus.

Pitkän matkan finaali tarjosi MM-kisan arvoisen maaston - vaativuutta ei puuttunut ja aika harva taisi selvitä virheittä. Oman matkaryhmämme A-finalisteista parhaan loppusijoituksen nappasi Touko H75A-sarjan 35. sijalla.

Krakovassa odotti yllätys. Finnair päätti tarjota ryhmällemme ilmaisen hotelliyön - paluulento Suomeen kun oli peruttu teknisen vian takia. Paljon ylimääräistä säätöä. Matkaryhmämme jäsenet suhtautuivat asiaan ihailtavan rauhallisesti - näin joustavan porukan kanssa on hienoa matkustaa. Katsotaan, josko Finnair jo huomenna kuljettaisi halukkaat takaisin kotisuomeen.

WMOC Puola, matkaraportti, päivä #7 to 13.8.

Pitkän matkan mallisuunnistus, Swiety Roch

Saavuimme pitkän matkan mallisuunnistuksen parkkiin viime tipassa, kohta meidän jälkeen se olikin jo täynnä. Mallisuunnistus tarjosi keskimatkaa enemmän korkeuseroja, samalla myös käyräväli muuttui 5 metriin.

Maasto oli paikoitellen hyvin peitteistä ja polkuverkoston onnistunut hyödyntäminen on tärkeässä roolissa. Osa rasteista oli hyvin piilossa. Mm. vihreän alueen sisällä olleen kuopparastin 114 rastilippu näkyi vasta kuopan reunalta - kunhan ensin löysi sen kuopan.

"Aivan järkyttävää, kyllä nyt otettiin luulot pois. Mää sekosin heti alussa noissa urissa ja poluissa", kuuluivat parin satunnaisen suunnistajan kommentit parkkialueella maastosta palattua.

Illalla käytiin syömässä yhdessä koko jäljellä olevalla 16 hengen porukalla läheisessä Stary Browar ravintolassa - osa matkaryhmästä kun oli palannut kotisuomeen jo sprinttien jälkeen mm. tunnollisesti aloittamaan syyslukukauden koulutaivaltaan. Suurin osa sai syötäväkseen sitä, mitä luuli tilanneensa. Ravintolan screeniltä nähtiin jonkun suomalaisen Soini-nimisen uimarin suoritus - oli meidän seurueelle vielä tuntematon suuruus. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Katja sai hämmentävän tehokkaasti organisoitua seurueen maksun jyvityksen osallistujille - ravintola kun ei suostunut ottamaan näin isolta seurueelta jokaiselta maksuja erikseen.

WMOC Puola, matkaraportti, päivä #6 ke 12.8.

Keskimatkan finaali, Korniaktow

Yksi autoistamme oli eilen alkanut varoittamaan Ad Blue -lisäaineen vähyydestä, joten varuiksi tankkasimme sitä aamulla lisää, ennen kuin auto päättää lopettaa matkanteon. Viittä litraa pienempää pönikkää ei huoltoasemalta löytynyt.

Kisa-areena oli eiliseltä tuttu ja seurateltta odotti valmiina pystyssä. Seuratelttamme vierestä löysimme suomalaisen koiran, joka tuntui viihtyvän hyvin kisatunnelmassa.

Maasto oli pääosin nopeakulkuista. Joissain paikoissa aluskasvillisuus oli korkeaa, jopa metrin ja ylikin, jolloin urat helpottivat merkittävästi etenemistä. Kisakartasta huomasimme hauskan ominaisuuden - sieltä ei löytynyt yhtään kiveä eikä jyrkännettä.

Oman matkaryhmämme pahaasta suorituksesta vastasi Kimmo ollen H75-sarjan A-finaalissa hienosti seitsemäs. Muutkin matkaryhmämme A-finalistit säilyttivät paikan A-finaalissa perjantain pitkälle matkalle. Touko oli 29., Saija 37. , Mirja 37. ja Katja 48.

Useampi ryhmämme jäsen oli illalla seuraamassa keskimatkan palkintojenjakoa Rzeszowissa - samassa puistossa jossa sunnuntaina oli sprintin palkintojenjako. Palkitut kutsuttiin palkintokorokkeelle tuttuun tapaan sarja kerrallaan. Aina sarjan vaihtuessa 20-30 henkeä yleisöstä hyökkäsi seisomaan riviin palkintokorokkeen eteen kuvaamaan palkittavia - plokaten samalla muulta yleisöltä näkymän estradille. Näppärästi toimittu.

Suomelle tänään 12 MM-mitalia.

Suomi saavutti tänään keskiviikkona Puolan Korniaktowissa käydyissä suunnistuksen veteraanien MM-kisojen keskimatkalla yhteensä 12 mitalia. Mitaleista 3 oli kultaista, 4 hopeista ja 5 pronssista.

Keskimatkalla menestyksekkäin sarja suomalaisille oli M80, jossa Suomi otti kolmoisvoiton.

Suomalaismitalistit:

M40 2. Pekka Hyvönen, Angelniemen Ankkuri
M50 2. Petteri Muukkonen, OK Trian
M60 1. Matti Yliluikki, Suomusjärven Sisu
M75 2. Raimo Hyyryläinen, Juvan Ur‎heilijat
M80 1. Timo Peltola, MS P‎arma
M80 2. Reijo Haaja, Valkeakosken Haka
M80 3. Paavo Inkinen, Rasti Jyry

W45 3. Päivi Autio, Yläneen Kiri
W50 3. Heidi Salonen, Helsingin Suunnistajat
W65 3. Anne Pelto Huikko, Hiisirasti
W70 1. Sirpa Lilja, Modum OL
W85 3. Elli Pelkonen, Keski Karjalan Rasti

Hyvöselle, Muukkoselle ja Peltolalle mitali oli jo näiden MM-kisojen toinen.

Suomalaisseuroille mitaleja toivat lisäksi Oleksandr Kratov, Koovee (M40/3.) sekä Anu Åkerman, Hiidenkiertäjät (W45/1.)

Onnittelut kaikille mitalistelle!

WMOC Puola, matkaraportti, päivä #5 ti 11.8.

Maastomatkojen karsinta, Korniaktow

Maastomatkoille saimme kyytiseuraksi myös uuden tuttavuuden Saarijärveltä - mukavaa että kuljetuksillemme löytyy käyttöä. Google Mapsin alunperin kisa-areenalle ajoajaksi antama 33 minuuttia osoittautui käytännössä 50-60 minuutiksi. Onneksi oltiin ajoissa liikkeellä.

Seuratelttamme kaaret näyttävät napsuvan poikki joka toisella reissulla - Puolaan osui nyt se vuoro. Aiemmasta vahingosta viisastuneena oli onneksi varakaari mukana ja saatiin teltta edelleen pystytettyä.

Taivas pysyi tänään pääosin pilvessä ja lämpötilakaan ei päässyt kohoamaan liian kuumaksi.

Maastokarsinta tarjosi vauhdikasta maastopohjaa ilman suuria korkeuseroja. Matkaryhmämme parantaa suorituksiaan viikon edetessä. Keskimatkalle A-finaalipaikkoja saatiin jo viisi. Saija sai jo toisen A-finaalipaikkansa. Muut ryhmämme A-finalistit huomenna ovat Katja, Kimmo, Mirja ja Touko.

WMOC Puola, matkaraportti, päivä #4 ma 10.8.

Maastomatkojen karsinnan ja keskimatkan finaalin mallisuunnistus, Jasionka.

Sääennusteen ennustaessa iltapäivälle yli 30 asteen hellelukemia, ajoitimme mallisuunnistuskäynnin jo aamupäivälle. Järjestäjät tarjosivat kätevän livepalvelun, josta näkyi parkkipaikan täyttöaste - ainakin teoriassa. Käytännössä se ei juurikaan tainnut toimia, kun näytti tunnista toiseen samaa lukemaa.

Mallisuunnistus jätti mietittävää. Valkoisten ja vaaleanvihreiden alueiden rajoja ei aina ollut helppoa maastosta havaita. Myöskään maaston kulkukelpoisuutta ei aina voinut kartasta päätellä. Joskus valkoinen alue oli täynnä tiheää saniaista ja toisaalta kellertävä avoin alue saattoi olla hyvinkin hidasta. Mielenkiintoinen maastokarsintakisa varmasti huomenna tulossa.

Tässä vaiheessa kisaviikkoa alkaa vaatteiden nyrkkipyykkäykselle olla tilausta. Hotellihuoneiden kylpyhuoneessa vaatteet tuntuvat kuivuvan hitaasti. Valveutuneilla suunnistusmatkaajilla on matkassa mukana matkapyykkinaru ja pyykkipoikia. Niillä saadaan viriteltyä ikkuna-aukkoon tyylikäs alusvaaterivistö vastapäisten asukkaiden ja ohikulkijoiden ihailtavaksi. Näin aurinkoisilla ja lämpimillä keleillä vaatteet kuivuvat ikkuna-aukossa muutamassa tunnissa.

Tänään oli hyvää aikaa tutustua lisää paikallisiin tärkeisiin nähtävyyksiin, kuten Rzeszowin pelkistettyä arkkitehtuuria edustavaan pääpoliisiasemaan.

Jos illalla yllättää nälkä, apu on lähellä. Pelkästään hotellimme edustan keskusaukion ympärillä on varmasti jo toistakymmentä ruokaravintolaa. Aivan hotellimme naapurissa sijaitsevan Red Lips -kyltillä varustetun paikan tarkempaa tarjontaa emme naisten tiukassa valvonnassa rohjenneet käydä testaamassa. Keli on täällä edelleen mukavan kesäinen, illallakin vielä T-paita- ja shortsikeli.

Ilta päättyi monessa hotellihuoneessa penkkiurheilusessiolla Tuomas Heikkilän 5.000 metrin EM-kisasuoritusta YLE-Areenasta seuratessa.